tiistai 30. maaliskuuta 2010

Pääsiäisen odotusta

En ole kovin innokas laittelemaan pääsiäitä kotiin. Mutta aina sitä kuitenkin laittelen. Lasten iloksi. Erityisesti PikkuTyttö jaksaa aina olla aidon iloinen vähäisestäkin..Liikuttavaa. Ja palkitsevaa äidille :D
Tässäpä siis kuvapläjäys pääsiäisestä..
tallennetaan todistusaineistoksi tulevaisuuteen.. :D
Kiva kun tuo keittiön seinä on kerran vuodessa ajan kohtaan sopivan värinen.. :)
(voi olla, että yllättävän piankin saan sen maalattua piiloon..)




Tänä iltana oli meidän kirkolla Hiljaisen viikon musikaalinen ilta, jossa PikkuTyttö lapsikuoroineen esiintyi. Tilaisuus oli mukava, lämmin henkinen ja lapsille suunnattu. Ja kuoro oli upea, kutan aina.
***
Huomenna on PikkuTytön viimeinen iltsikka päivä. Tällä erää.
Kovasti on tykännyt ja kovin haikein mielin sen jättää..vaikka onkin samalla iloinen, että voi olla äidin kanssa kotona.
Pieniksi muistamisiksi ja kiitokseksi viemme tädeille lapsiaiheiset ei minkään merkkiset mukit sekä muumipyyhkeet. Harkkaripojalle karkkia. Ja kaikille tarjoamme jätskit sekä lapsille vielä suklaamunat.
Kortteihin kirjoitin tekstin, jonka keksin vuosia sitten ja jota onkin käytetty ahkerasti vuosien varrella:
***
Kiitos vuodesta
jonka kanssani jaoit.
Kiitos kauniista sanoista
jotka minulle sanoit.
Kiitos hetkistä pienistä
jotka minulle annoit.
Kiitos tiedosta suuresta
jonka minulle kannoit.
***
KIITOS!




4 kommenttia:

Lezzie kirjoitti...

Voi kun hellyttä runo. Kovasti olet laittanut pääsiäistä. Minä en ole myöskään mikään pääsiäisihminen joten mulla on kyllä vähemmän mitään koristeluja, vain lasten aikoja sitten maalaamat pääsiäismunat korissa ja kukka vielä kaupassa. Virpiangervon oksia hain maljakkoon. Tuskin kuitenkaan ehtivät..?

Sanna-Mari kirjoitti...

Ihana tipuarmeija! Josta älysin, että meillä ei oo kun se yks tipu (pääsiäistipu, ei tyttöTipu :D) esillä...Jotenkin vinkurakoipisia kaikki ja ei oo sitä ruohookaan...(hermeistä kaks versoo noussu :P) Pitää kaivella vinkurakoivet esille kun Poika tuo ruohonsa eskasta. Nätti toi liemikulhokin vai onks se liemikulho, ooks kirpparilta löytäny?
Mahtavat muistamiset oot laitellu, ovat taatusti ihmeissään! :)

Sanna-Mari kirjoitti...

Pöh, herneistä tietty eikä hermeistä :P
Kauniin tekstin oot keksiny ja tosi siistiä kun voi oma tekemää aina laittaa. Kirjottelekko muuten runoja?

Marika kirjoitti...

Kiitokset :)

Kai se jonkin sortin liemikulho on.Se on sieltä varaston tyhjennyksestä..

Runoja kirjoittelin ennen paljonkin..mutta en koskaan muuten vain tai mitään syvällisempää..Siis lähinnä tutuille ihmisille synttäreille ja kiitokseksi.ja pitkiäkin runoja..kun tuntee ihmisen on helppoa..tai oli.Mun runosuoni on nyt ehtynyt..en tiedä mitä sille tapahtui..tai sitten ammensin sen vain tyhjiin.Nykyisin etsin netistä tai käytän vanhoja :)Harmittaa vähän,kun ei oo tullut tallennettua itelle ylös niitä kirjotuksiaan..