Lumiukko, lumiukko pyöreä kuin pulla. Hauska on kedollesi leikkimähän tulla. Kädessä on keppi ja nappina on hiili. Ketterä on pyörimään kuin automobiili.
Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee. Nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee. Olalle he taputtavat ystävää ja veikkaa. Hangella heittelevät kupperiskeikkaa.
Meidän lumiukko ei ihan täytä laulun lumiukon kriteerejä, mutta eipä haittaa :)) Eilen siis vihdoin lumiukkokeli ja meidän aikataulut kohtasivat. Voi sitä riemua!
Sain vielä tunnustuksen Sanna - Marilta, ihan valtavasti kiitos!
Tämä onkin toinen tunnustus lyhyen ajan sisällä. Kylläpä lämmittää!
Noita tilastoja on kiva seurata. Yllättävän paljon käy väkeä minunkin sivuillani. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että kylläpä ilahduttaa jokainen kommentti, jonka saan. Kiitos siis myös kommentin jättäneille!
Tunnustus ei vaadi muita toimintoja kuin eteenpäin jakamisen. Minun valintani ovat
Prinsessa, jolla on ikää kolme viikkoa saapui meille eilen ensivisiitille. Tarjottavana oli oltava jotain hänen arvolleen sopivaa... Mansikka-valkosuklaapiirakkaa, slurps!
Tuli hyvä kakku! ;)) (terveiset Janitalle!) Ohjeen bongasin täältä.
Siis eestä ja takkaa, melkein. En oikeesti näytä takkaa... Yhdistäminen ei ollut taaskaan oikein mun juttu, mutta onneksi tein tällä kertaa noita isoja neliöitä, helpotus oli huomattava. Liian tarkkaa syyniä tämä ei kestä, mutta eipä haittaa. Kaunis lanka antaa paljon anteeksi..
*** Äiti, ota kuva mun petseistä... kaikista viidestäkymmenestä..
Illalla tulevat kylään meän pienin kummipoika ja Pojan tuleva kummityttö :))
Ja meillä on uus jääkaappi!! Iso ja komea, johan mahtuu kaakut ja voikkarit, tarvittaessa. Ja energiankulutuskin lie kohillaan..
Mummo tekas ja toi jo joulun alla PikkuTytölle ihanan neuletakin. Mielestäni on hyvin kaunis! Jotkut ne osaa... Vielä ei ole käytetty, mutta käyttöä takuulla tulee.
Ihana autuas lauantai! Pitäis varmaan siivota, ulkoilla ja leipoa... Kattoopa nyt, onneksi mitään ei ole pakko :) Leppoisaa lauantaita!
Järjestelin tänään erästä kansiotani, jonka tarkoitus on kuvata ammatillista kehittymistäni. Kansioon voi kerätä itselle tärkeitä asioita, tehtäviä tai mitä vain koulutien varrelta. Yksi tärkeä ja ehdottomasti kansioni kunniapaikalla oleva on päiväkotiharjoittelun lopuksi lapsilta saamani muisto.
Jokainen oli piirtänyt tai askarrellut jotain... Piirustuksen takana lukee aina mitä tai ketä kuva esittää.
Tässä kuvassa olen keskellä. Huom! mikä prinsessa olenkaan :))
Tässä kuvassa olen ankan kanssa :))
No, just tästä kuvasta puuttui kerronta takaa, mutta varmaan siinäkin olen minä! :)))
Lisäksi jokainen oli sanonut minusta jotain. En tiedä oliko lapset pakotettu sanomaan jotain kaunista, mutta näitä lukiessa ihan tippa tulee linssiin... niisk :)
Huomenna esittelen kansioni tutorilleni! Kylläpä kelpaakin tämän osalta esitelläkkin! Hyvä mielihän tässä väkisinkin tulee :)
p.s. Sain myös suklaata, mutta siitä on vain muisto jäljellä :D
Ja niin saapui Loppiainen, tuo joulun lopettaja. Ainakin meillä! Kuusi ym. tykötarpeet kerättiin pois. Jouluverhot lähti eilen. Ja osa krääsästä jo aiemmin.. Jotain sai jäädäkkin, kuten SISUSTUSvalot(ei jouluvalot) ja kynttilöiden valossa tietysti tunnelmoidaan pitkälle kevääseen :)) Niin sitä joulun alla iloisesti ja kepeästi joulu kotiin levitetään. Yhtä kepeästi ei käy sen pois korjaaminen... Mutta korjattu on. Ja Joulun aika oli mukava. *** Joululomalla aloin taas koukuttaan. Ensin niitä sydämmiä. Sitten kaivoin esiin viime maaliskuussa aloittamani suuret isoäidin neliöt. Niitä silloin innoissani tein hetken, mutta kevät toi mukanaan uudet tuulet ja isoäidinneliöt jäi odottamaan uutta inspistä...joka tuli nyt! Onneksi olin ostanut lankaakin kunnolla varastoon.. en tiiä ees myydäänkö tuota lankaa enää.
Neliöitä on mukava virkata töllöä tuijotelessaan. Ja niitä onkin jo ihan iso pino kasassa. Voip olla, että jos innostusta riittää pääsen jo piakkoin yhdistelemään niitä. Paitti että sitä ennen päättelen joka palan...huoh! Virkkaaminen on niiin mukavaa, mutta ei päätteleminen... Joku järkevä tietty päättelis joka palan sitä mukaa kun valmistuu, mutta moista järkevyyttä ei oo täällä näkyny! :)
Anoppini pyysi meidät Loppiaisen lounaalle. Kutsun otimme enemmän kuin ilolla vastaan. Ruokana oli meidän perheen herkkua, pottumuussia ja poronkäristystä! Slurps! Höystettynä tietysti puolukkasurvoksella... Ja kylläpä maistui. Poronkäristys oli ennen muinoin appiukkoni bravuuri. Siihen lorautettiin tilkka oluttakin... Appiukon kuolemasta tuli juuri kuusi vuotta... Mutta anoppi kyllä loihtii aivan yhtä hyvää, lie samalla salaisella reseptillä :)) *** Paikalle tuli myös mieheni veli sekä hänen...öö... tyttöystävä/avovaimo. Tyttöystävä on kotoisin Australiasta. Hän oli täällä viime talvesta kesään ja palasi sitten kotimaahansa järjestämään asioitansa. Nyt hän tuli Tapaninpäivänä takaisin sillä mielin, että voisi jäädä :) Hän puhuu pelkästään englantia, mutta on ilmeisen nopea oppimaan. Jo nyt sieltä tuli yksittäisiä suomen kielen sanoja kuten kiitos, ole hyvä, erittäin hyvää... jne. Oikein mukava ja herttainen. Kumpa vain kaikki kävisi hyvin. Hän voisi olla tuleva kälyni :) Hän toi lapsille paljon kaikkea kivaa... Ja me isot saatiin aivan ihana kirja. Kirjassa paljon kauniita kuvia Australiasta ja hän on käynyt lähes jokaisessa kirjan paikassa. Kuvien vieressä on jokin kaunis ajatelma sekä tietoa paikasta.
Tätä kelpaa selailla...
Tämä alimmainen kuva on mun lemppari! Siinä on sitä jotain.. Ja värithän näissä kuvissa on aivan uskomattomat. Mun kamera ei ikinä pysty niitä vangitsemaan...
Niin, Tuulihattuhan sai uuden kameran joulupukilta. En oo vielä "kerenny" perehtyä siihen plus että kamera on aina menossa kuin Tuulihattukin. Ja Tuulihattu on nykyisin yllättävän paljon menossa... Niin että minä täällä kuvailen tällä vanhalla ja raihnaisella kameralla... Pitää olla kiitollinen tästä raihnaisesta :)
Tänään se alkoi. Arkinen aherrus. Mulla. Miehellä ei juuri lomia oo tässä ollukkaan. Koulaisen etuja nämä pitkät lomat :)) Ja peruskoulaisilla jatkuu lomat vielä tämän viikon... Olipahan kyllä heti alkuun melkoinen opintopläjäys,Huh! Luulot pois! Niin, että seuraavat viikot meneekin varmaan aika tiivisti opintojen parissa...