maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vielä


Vielä Alli-tädille;
 
Tiskirätti Novitan bambulangasta.


Halusin sinnikkäästi pitää kiinni 
juhannusruususta.
Yksi kerä ei millään antanut myöten..
Sain purkaa mooonta kertaa
ja soveltaa luovasti.
Mutta joo,
ihan melkein kuin juhannusruusu.
Onhan?


Kortin tein myös;
Elämän ihana taika
on eteenpäin vierivä aika.
Sillä jokainen kaunis muisto
on sydämessä kukkiva puisto. 
 

Lisäksi kuvakollaasi hänen rakkaimmasta
paikastaan eli kesämökistään sen hurmaavine
pihapiireineen ja kukkineen,
jotka täti korkeasta iästä huolimatta
omin käsin kitkee ja hoivaa.


Ja sitten oli vielä se matto,
jonka jo esittelin.

Toivomme tädille paljon
iloisia, eloisia elinvuosia!



 
 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tohelointia


Alli-tädille;

Huih, mikä kuva! Niin huono,että hirvittää..mutta tällä mennään tässä vaiheessa yötä :)

 Koukkutuore Juhannusruusu!
Alli-täti on isotäti.
Alli-täti täyttää 80-v.
Alli-täti tykkää sinisen eri sävyistä.
Ruusu on vaaleansininen.

En osaa sanoa, kuinka monta
juhannusruusu mattoa olen virkannut,
mutta mielestäni aika monta.
Kaikkia en ole blogissani julki tuonut.
Salaa olen jossain vaiheessa ajatellut,
että juhannuruusu on sellainen
"varma nakki".
Nakki,joka onnistuu varmasti.
Ohjettakaan ei tarvi kuin vilaista 
vaan aina väliin,koska ohjekkin on niin tuttu juttu.
Joo-o.
Omalla lattialla lepää valkoinen
(nyt tummunut)ruusu.
Aina ruusua virkatessani vilkuilen lattialla olevaa ruusuani.Jostain syystä kuitenkin vain alkukierroksilla.
Eilen vilkuilin jostain syystä myös loppumetreillä ja arvatkaa mitä!

Olen syvästi järkyttynyt!
Vipa kierroksella tehdään siis pylväiden väliin kolme ks.
Ja minä olen tehnyt 3 kjs.
Pöyristyttävää!
Ei se,että olen tehnyt väärin.
Teen usein.
Ja tuosta matosta on aikaa ..öö 2v?
Pöyristyttävää on se,
etten ole huomannut moista!!

Arvatkaa onko matto hyppinyt 
silmilleni koko päivän! 
Pistänyt silmään?
Vaivannut?
On.


Matkalla mökille poikkesimme luonnollisesti kaupassa ja mukaan lähti bambu-lankaa ale-laarista.
Mökillä sitten innostuin kokeilemaan
elämäni ensimmäistä tiskirätin virkkuuta.
Ihan kyllä innostuin,
koska esikuvani täällä
oli tehnyt ihan mahtavia.
Sieltä myös linkki 
norjankieliseen ohjeeseen.
Koska Norjan kieli ei nyt ihan taittunut
tyydyin tuijottamaan kuvaa
ja juu,luulin ymmärtäväni...


 Virkkasin ihan touhuissani,
kunnes sattumalta löysin ihan
oikean ohjeen juurikin samaan malliin.
 


Vähän heittää.
Ei paljon :)


 Ohjetta luin siis
 ko. kirjasta.
Oli muuten ihan rattoisaa iltalukemista!

Sitten vielä tein 
suitsait
heikunkeikun
voileipäkakun.


Inspiksen sain Sanna-Marilta.
Kiitos!
Käykääpä kurkkaan muitakin ihania leipomuksia!
Kaakku oli muuten tosi hyvää.
No,ehkä ripaus suolaa olisi
ollut poikaa..

(Lisäys;Suolan puute johtui varmaan siitä,
etten noudattanut ohjetta ollenkaan tarkasti.
Laitoin mitä laitoin täytteeseen,
tarkoitus oli testata suitsait
 voileipäkakun toimivuutta.
Ja toimihan se!
Suolan puutteen tulin vain maininneeksi,
kun luettelin muita tohelointejani.
Alkuperäinen ohje on siis
 varmasti ihan toimiva!
Sorry tohelointini!)
=)


Että semmosta tohelointia täällä
eilen,tänään ja varmasti huomennakin!
:)






lauantai 20. heinäkuuta 2013

Möksällä


Viisi yötä mökillä.
Viisi yötä maalla.
Ohjelmassa oli mm;
jänkhällä hillastamista
mattojen pesua
maalausta
halkojen pinoamista
nurmikon leikkausta
ruohoamista
ym.ym.

 Tytär 16 ei ollut mukana.
Tytär 16 käski meidän
huolehtia oikeasta psyykelääkityksestä,
jotta psyykkinen tasapainomme ei horjuisi.
Katsos,
pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua,
on joutua eristyksiin 
muusta maailmasta mökille. 
Pikkusiskon ja vanhempien kans.
Yök.

No, olen minä itsekkin ollut 16.
Silloin ko. mökki ei todellakaan
ollut minunkaan ykkösvalintani
hengailuun.
Aika tekee tehtävänsä.
Aikuisena ajattelee toisin.
Minä niin tykkäsin.
Enkä tarvinut ees lääkitystä :)

Mökillä parasta on sen odottamaton anti;



Sinnikkäällä etsinnällä voi
 löytää suuria aarteita.


Kuten nämä napit!


Tiesin,
että mummu oli niitä minulle jemmannut.
Löytäminen vain vei hieman aikaa.
 

Mutta löysin.
 

Olenhan kertonut,
että rakastan nappeja?
:)
 

Mummun rintakorut löytyivät myös.
 
 
Ja sitten oli näitä tuikitärkeitä,
ehdottomasti säilytettäviä metalliosia;
henkselin solkia, vastakappaleita
ja vyönsolkia ym.

Kiitos!
Osaan kyllä arvostaa näitä!


Paikallisessa kierrätyskeskuksessa 
pyörähdettiin myös;


Joka kesäinen ihmetyksen aiheemme
on kierrätyskeskuksen periaate;
Mikään ei maksa mitään!
Voitteko uskoa?
Ota ole hyvä!

Minä olen maltillinen.
Otan vain harkiten.
Mutta tuo laukku on kyllä 
hieman liian ihana
0€;n ostokseksi.
Vai?


 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Satoa


Martta-tädille;


Juhannusruusu
-tuttu ja turvallinen.
Ilahduttaa aina saajaansa :)

Tuota vaaleanruskeaa kudetta
 mulla on pilvin pimein.
En ehkä koskaan saa 
sitä kaikkia käytettyä..

*********

Sitten ei muuta kuin näitä;


..automatkoilla..

 
 ..ruokalevolla..

 
 ..saunaa odotellessa..


..siis joka välissä.
Oon ihan koukussa!

*********

Sitten vielä;


Kolmena päivänä jänkhällä.

Nyt on lupa nauttia saaliista!
 ♥

 





 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Parraton pusu

Olen löytänyt useitakin kivoja blogeja.
Tässä yksi:
Ihastelen persoonallista ja oivallista sisustusta ja kauniita, taidokkaita käsitöitä.
Yksi kolahti kuitenkin heti.
Se oli apinoitava siltä istumalta;




Idea siis kaikkinensa
 kopiotu suoraan täältä.
Virkkasin reunat erään purkamani lampunvarjostimen kehikkoon.
Tekstin kirjoitin ihan
tavalliselle paperille,
jota liotin hetken jäähtyneessä kahvissa.
Paperin kuivattelin mainosten
välissä maton alla.
Kolahti.
Osu ja uppos.
Arvasitteko,
että miehelläni on parta?


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Sektori

Ympyrän,
tai siis pyöreän virkkaaminen
on tuttu juttu.
Olen minä virkannut.
Mutta jotenkin se on ollut
hieman haastavaa.
Olen aina seonnut laskuissa,
siis että missä kohti täytyy tehdä lisäyksiä.
Ja paljonko.
Ja jostain kumman syystä
olen luullut etteivät lisäykset saisi olla samalla kohtaa seuraavalla kerroksella
jotta pyöreä muoto säilyy..
Outoa, vai mitä?

Sattuman satoa taas,
että löysin uuden blogin
- täynnä ihan uskomattoan kauniita käsitöitä.
Ja mikä parasta:
ohjeitakin jaetaan,
ihmisten iloksi.

Avainsana on sektori!
Pyöreä saadaan aikaan,
kun on virkannut 12 sektoria
Jokaisen sektorin lopussa tehdään lisäys.
Helppoa!

Siltä istumalta oli päästävä kokeilemaan:


Langaksi otin mitä äkkiseltään löysin .


Löytö sattui olemaan
edesmenneen mummoni lankaa.
 

Tiedättehän,
ennen lyhyetkin langanloput kiedottiin
milloin minkäkin ympärille
myöhempää käyttöä varten.
Nyt löytyi vanha tulitikkurasia :)
 

Oho.
Mustako siitä tulikin?
 

Mustaa ja valkoista.
 

Viimeisen tein neljällä eri langalla.
Arvatkaa oliko langat solmussa? 
Oli.
Mutta tein.
 

Tuli paaaljon jämäkämpi.
 

 Näetkö sektorin?
Minä näen :)


Tämän langan mummo oli kietonut 
naisen ympärille.
 

Sektorissa siis sen salaisuus!
Vaatimaton, mutta niin kaunis malli.
Lankaa ja kokoa vaihtelemalla 
voi saada aikaan vaikka mitä.
Tykkään ihan hirmuisesti!!

Ja se blogi, josta inspiroiduin,
selkeine ohjeineen;
Olkaa hyvät!


tiistai 2. heinäkuuta 2013

KukkaRuutu


Yksi.


Kaksi.
 

Kahdeksantoista.
 

Ai,
että on koukuttava malli.
Linkki ohjeeseen löytyy pari-kolme
postausta taaksepäin :))  


Vähällä vaivalla,
paljon kaunista.
 

Virkkaaminen; superkivaa!
Päätteleminen; no joo..menihän se.
Yhdistäminen; huoh ja hohhoijaa!!!
Miten se onkin niin vastenmielistä??
 

Mutta tehty!
Ja yhä tykkään.. 

 ...paitsi tuosta reunasta.



Jonka virkkasin siis 
kiinteitä joka silmukkaan.
Sitten vielä kierros 3 kjs
 joka toiseen ps;lla kiinni.

Reunakuvio on ihan kiva, mutta sen oli tarkoitus peittää aaltoileva reunus.
Joka on siis seurausta ilmeisen huonosta yhdistämisestä ja epäsäännöllisestä virkkaus käsialasta, jolloin palat ovat himpun erikokoisia.

Ajattelin purkaa reunan ja virkata uusiksi,
mutta miten?

Tää jää miettimään!
Asia jää muhimaan yön yli.

Jos joku viisas eksyy tänne
ja haluais vinkillä viskata,
olisin enemmän kuin kiitollinen.

Liina on menossa lahjaksi lauantaina..