Konfirmaatio

Viime sunnuntaina juhlimme esikoisemme, Poikamme rippijuhlia.

Tilaisuus kirkossa oli kaunis ja koskettava. Ja äidin piti itkeä. Ja kummitädin. Jopa siinä määrin, että Poikaa hävetti :D

Etukäteen oli luvattu sadetta koko päiväksi. Aamusta iltaan. Ja olinkin jo niin sateeseen motivoitunut ja siihen "sillit purkissa" oleskeluun kotosalla kahvittelun aikana, että suorastaan äimistyin, kun sade loppui konfirmaation aikana. Eikä muuten satanut koko päivänä enää ollenkaan. Kotia tullessamme patistin miehen heti kuivaamaan ulkokalusteita ja aurinkokin suorastaan paistoi. Joten hyvin mahduttiin, kun ulkonakin pystyi kahvittelemaan.

Tämä Tuulihatun taikaneilikka toivotti vieraat tervetulleiksi etupihan pihlajan alla. Tässä vielä sateesta johtuen kuvattuna takakuistilla..

Kuvia saatiin paljon. Siis ihan jo pelkästään meidän kameralla. Enkä edes vielä ole muilta kuvia saanutkaan. Vielä. Jospa sieltä löytyy kelvollisia otoksia!

Meidän kuvissa on jotenkin niin hätäinen fiilis...Kuten näissä tarjoiluissa,joita oltiin vasta pöytään laittamassa. Mutta jäivätkin ainoiksi kuviksi tarjoiluista joten hyvä että otin :)

Eli liha-ja kalavoikkaria, lohi-aurajuustoruusuja sekä leipäjuustoa kera hillojen.

Lähikuva vielä tekemästäni lihavoikkarista :)

Pursotinpikkuleivät suklaa versiona sekä mansikkamarmeladilla, appelsiinituorejuustokakkua sekä -yllätys,yllätys- mansikka täytekakkua :)
Ja vielä oli jotain kaupan keksiä jotka eivät kuvissa näy.

Tosiaan vasta laitellaan esille, siitä tuo sekavuus...niin niin,seli seli :D

Tässä vielä kuva toisesta täytekakusta. Mansikat oli niiiin kypsiä etten saanut niitä munanleikkurilla viipaloitua kuin yhteen kakkuun. On muuten jostain blogista otettu vinkki jo aikoja sitten ja nyt eka kertaa toteutin. Ja tyytyväinen olen tasapaksuihin, tai tässä tapauksessa tasaohuisiin siivuihin. Niimpä siis loput olivat todella kypsiä, joten silppusin ne vaan ihan kakun pintaan.

Vieraita kävi vielä maanantainakin. Ja kaikki kutsutut eivät tietysti päässeet. Tulevat ehkä myöhemmin, kai.

Viivan alle jäi hyvä mieli.

Tunnelma oli lämpöinen ja kotoinen. Niin kirkossa kuin erityisesti kotona.

Suurta ylpeyttä tunsin Isosta, Pienestä Pojastani.

Ja helpotusta. Juhlat kunnialla ohi.

Ensi kesänä uudestaan :)