Aaton aattona

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan
ja hiutale sulaa lennostaan.
Ja pimeä ruutu valkenee
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan.
Hän on tonttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään,
on tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus.
Hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo,
hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo.

Oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!

Joulu hiipi keittiöön...

Anttilasta ale-hintaan lähti mukaan jouluverhot. Siis kappoja kaksin kappalein. Tietystikkin tiesin jo etukäteen, että tässä nimenomaisessa ikkunassa kappa olisi liian lyhyt (kiitos sen ajan arkkitehdille, näihin ikkunoihin ei valmisverhoja oo olemassakaan!), mutta so what! Halusin jouluverhot. Nämä ei ehkä heti mua just miellyttäny, mutta nyt oon tyytyväinen! Sopii hyvin ja tunnelma on jouluinen!
Jotain piti kuitenkin keksiä tuohon hämyksi....

...niimpä PikkuTytön kans tartuttiin saksiin ja teippiin ja huopaan ja liimaan ja kakkupaperiin...

Idea on napattu PikkuBertta - blogista. Kiitos sinne neuvoista! :))
Tehtiin ihan oman näköisiä. Suitsait.

Äitihän neuloi pitsiä edellisiin verhoihin just tuohon jatkoksi. Nyt en ihan viittiny pyytää...että oisko jouluksi ehtiny :))
Mutta ehkäpä ens jouluna niissä jo pitsit roikkuu...?? :))))

Joulupuu on rakennettu...

...ja jouluki kohta jo ovella.
Otettiin vähän varaslähtö kuusen kans, mutta ei se haittaa :))
Valmista ei oo, mutta askele askeleelta lähempänä ollaan...

Kuusemme on muovikuusi. Vanhemmiltani saatu joskus vuosia sitten. Oikea kuusi on aina oikea kuusi, mutta isompien lasten vauva - astamat aikoinaan pakottivat tähän ratkaisuun. Ja hyvin on pärjätty muovisellakin versiolla. Aina on joulu tullut :))
Valehtelisin, jos väittäisin etten haaveilisi valkeasta kuusesta kultaisilla ja ruskeilla koristeilla...
mutta perheemme pienin haluaa nämä vanhat ja tutut! Ja ihaniahan ne onkin...lasten vuosien varrella tekemiä...

... kuten tämä oiva pukki!
Harmi kun ei näy luokkaa...vai oonko tehny sen eskarissa?

PikkuTyttö toi perjantaina kotiin tämän ihanan tonttupussukan.
Ihana!

Ja meillä kävi niin kummasti, että tänä aamuna löytyi kuusen alta ensimmäinen lahja!
Ei joulupaperissa, mutta lahjanaru ympärillä.
Ja 4 pikkukorttia, joissa lukee kaikkien muiden perheenjäsentemme nimet paitsi PikkuTytön.
Hän ei Todellakaan Tiedä tästä yhtään mitään...Tontut ovat siis jo alkaneet lahjoja toimittaa... :)))
Kaunis käsin kirjailtu tyyny kyllä onkin!

Niin, meille tulee joulun viettoon rakas lähipiiri. Siksi meidän paketeissa ei voi lukea vain äidille, äitejä on jouluna paikalla.. ööö...neljä! :)))

***
Vielä uskaltaudun lähteä pikkumutkan kaupungille...siellä voi olla pari muutakin, mutta minkäs teet!
Jouluun on enää neljä yötä ,hiphei!!