maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lomalla

YksKaks yllättäin heinäkuu onkin jo pitkällä.
Kolmas viikko lomaa käynnistyi sujuvasti sateisessa,
mutta lämpöisessä kotokaupungissa.

Me,
jotka emme koskaan käy missään olemme
käyneet Suuressa Maailmassa.
Koko perheen voimin.

Seuraa pakollista kuvamateriaalia:

Illan hämyä.

Zoo.
Jossa todellakin oli eläimiä.
Hereillä ja valppaina.
Lähellä.
Hieman tarkastelin epäilevästi aitauksia
tai osin niiden puuttumista..
Ja mikä leikkipuisto siellä olikaan!!
Kuopus viihtyi siellä tooodella loistavsti.
Sulautui sujuvasti monikansalliseen lapsikatraaseen..

Alexanderplatz.
Matkaoppaassamme oli just tämä sama kuva.
Oli siis myös ihan pakko napsasta oma kuva.
Me tollukat,
oikeasti täällä!!

Brandenburger tor.
Ja +35 varjossa.
Sitä ei vain ollut missään.
Sitä varjoa..

Reichtag.
Valtiopäivätalo.

Siegesäule.
Ja ihan oikeasti me kiipesimme huipulle.
256 askelmaa. 67 m.
Hiki virtasi.
Minä raahauduin perässä toteamaan
etten voinut siellä olla.
Korkeanpaikankammo!

Berliinin muuri.
Kauempaa kuvattuna.

Matka oli ihana ja ikimuistoinen!
Jalkaterät olivat joillakuilla(!)muussina,
pohkeet ja reidet pinkeinä moisen kävelyn, patkoinnin,
shoppailun ja äimistelyn tuloksena.
Kuvia oli kaikkiaan useampi sata,
mutta suurimmassa osassa kuvissa töröttää
todistusaineistona pohjois-pohjanmaalainen tollukka.
Berliinin muuria vastenkin nojaili joku niin
tuhti emäntä etten ollut tuntea :)
Paljon loistavia kuvia jää omiin kuvakansioihin.
Lapset jaksoivat todella hyvin.
Olivat kiinnostuneita nähtävyyksistä
ja tutkivat kaikkea innokkaasti.
Hotellimme sijaiti aivan kuuluisan shoppailukadun
Ku`dammin vieressä.
Kukako oli pahin?
Tuulihattu!!
Iltaisin istuimme kadun varrella tunnelmallisissa ravintoloissa,
syöden ja juoden poikkeukksellisen hyvin ja pitkään.

Voi kun joskus pääsis uudestaan!
Ikävä tuli heti.
I ♥ Berlin!


***********************************
Sunnuntai aamuna kotiuduimme.
Satoi, mutta lämmintä.
Reissusta rähjääntynyttä porukkaa.
Oli lupa laiskotella..

Ja virkata.
Jotain simppeliä.
Aivotonta.

Joskus ostetuista langoista,
joille ei ollut varsinaista käyttötarkoitusta.

Isoäidinneliö on helpointa.
Kun opin virkkaamaan,
opin ensimmäiseksi isoäidinneliön.
Jos rytmi katoaa,
siihen on helppo palata..

Paksua lankaa. Iso koukku.
Työ etenee sutjakkaasti.

Aika littana.
Mutta ainoa mikä tähän tarkoitukseen yöllä löytyi.

Väripilkku.

*****************




Ihanaa kesää!
Ihanaa heinäkuuta!
Ihanaa kesälomaa!


5 kommenttia:

M kirjoitti...

Loman jällkeen on ihana palata kotiin :)
Isoäidinneliö on kaunis ja niin on myös sillä tekniikalla syntynyt tyynysikin. Oikein pirteät värit!

Kirsi kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta,useampana päivänä olet ollut mielessä,syynä just se kun ei ole mitään kuulunut:)
Hirmuisen mukavalta kuulostaa reissunne,varmasti kiva reissata nyt kun lapset on sen verran isompia että matka tuntuu matkalta eikä työleiriltä;)
Ihanaiset värit sun tyynyssäs,samoilla väreillä olen minäkin pikkuneliöitä virkannut,jos joskus sais vaikka jotain valmistakin niistä koottua,torkkupetto tavoitteena,saas nähdä millä vuosikymmenellä valmistuu:)
Ihanaa kaikkee sullekin ihana!

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Ihanat kuvat Saksasta.
Etelä Saksaan haluaisin syksyllä lähteä, saa nähdä onnistuuko:)

Matkalla on mukavaa, mutta kotiin on ihana palata.

Suloista kesän jatkoa!

Riitta Sinikka kirjoitti...

Mahtavat kuvat! Aivan ihana tyyny!

Marika kirjoitti...

Kiitos Matonkude!
Home sweet home,todellakin!Vaikka reissussakin on mukavaa :)

Kirsi:Voi kiitos!!
Täällä ollaan,uudessa iskussa :D
Kyllä virkkaaminen on ihanan rentouttavaa.Onneksi sinäkin sen opettelit :)Ja minäkin vasta joku aika sitten.Nyt tuntuu että oon ihan koukussa..

Hanne:Kiitos!Toivottavasti haaveesi toteutuu!Samoin!

Riitta Sinikka: Kiitos ♥