Kukkasia

Viikonloppu vierähti suvun mökillä kera serkkulikkojen ja heidän perheidensä.

Lauantai aamuna piipahdettiin mustikkaan ja oppaana meillä toimi se mökkinaapurimme, isotätimme 77 v. Joo, eipä meinaa nämä nuoremmat vanhojen konkareiden perässä pysyä ! :)

Ja sinnikäskin sai olla, jotta edes jotain sai...mutta jotain kuitenkin. Kuten isotäti sanoi: pitää olla tyytyväinen vähäänkin mitä saa! Ja olenkin toki!

Mökillä miehet kaatoivat suuren koivun. Onneksi me naiset olimme silloin mustikassa. Ei ehkä ois hermo kestäny, kun olivat kaataneet sen (kylläkin siististi )mökin ja kellarin väliin pihalle. Ja yks oli sahannut ja yks oli vetäny koivua meidän Mondeolla...

Noo, kun kotiuduimme oli koivu jo lähes kaikkinensa siistinä halkopinona..Hyvä niin! :D

***

Sitten harmillisesti kamera unohtui kotiin. Harmittelin sitä niin moneen kertaan ja kuuluvasti,että Tuulihattu lopulta lupas, että voin hänen kännykällään ottaa kuvia ja hän sitten siirtää ne tänne minun kuvakansioon. Ja lupaus piti! Kiitos Tuulihattu! :)

Ois oikeesti harmittanu. Niin monta uutta jos vanhaakin kaunista kukkijaa oli meidän sekä sen isotädin poikkeuksellisen kauniilla pihalla!

Isotädin pihalla ojan yli on silta! Silta on vanha saunan laude ja siinä se täti istuu ja perkkaa aina marjat :)

Osa viikonlopun kukkasaaliista:

Ja niitä lumpeenkukkia joki pullollaan...

Ja tietysti uitiin joka välissä ja monta kertaa, syötiin joka välissä ja monta kertaa ja ihan liikaa ja saunottiin ja naurettiin ja mustikatkin perattiin ja nestetasapainokin muistettiin pitää kohillaan...

***

Ja meillä se täällä vain keittiön kuivatus jatkuu...eikä mitään tietoa milloin loppuu!

Sapettaa...

Mutta eipä auta ei!

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Kohta alkaa jo koulut!