Tässäpä heti lupaamani ihanat leivinliinat. Varmasti pääsevät ihan oikeaan käyttöön. Heti pesun jälkeen.
Joku aika sitten kerroin haluavani uuden kellon keittiöön. Kovasti mieluista etsiskelin, mutta mikään ei oikein miellyttänyt tai hinta oli sitten niin päätä huimaava..
Huutonetistä sen sitten löysin. Ihana ja aito ja vanha. Just semmonen minkä haluan. Mutta. Ainut mutta oli se, että kello oli vedettävä. Avain kyllä kuului mukaan, mutta oikeesti. Tulisiko mulla ihan oikeesti vedettyä ko.kello joka päivä? Turha narrata ees itselleen, että tulisi. Kello on hyvin keskeisellä paikalla keittiössämme ja sitä katsovat meistä jokainen aamulla lähtiessään. Entäs sitten, kun kelloa ei olisi vedetty. Mun jobihan se tietysti olisi ollut. Ei niin ei. Mieluisuudestaan huolimatta. Kuitenkin näytin kelloa myös äidilleni huutonetissä ja hintakin oli kivunnut aika korkeaksi..eipä aikaakaan, kun äitini tuo tullessaan tämän kellon. Halpahallista halvalla ja paristoilla toimiva yksilö. Kuin identtinen sen aidon ja oikean kanssa. Kelpaako? kysyy äiti. Kyllä kelpaa. Kiitos!
Sopii mielestäni täydellisesti.
4 kommenttia:
Kivan näköinen kello. Onko siinä munakello samassa?
Kiitos!
Munakellopa hyvinkin :)
Sää oot järkevä, mää oisin uskotellu ittelleni, että vedän sen kyllä joka aamu kun otan vitamiinpillerit tai joka ilta kun sammutan keittiöstä valot.. :D
Hienot leivinliinat, siistiä ne sitten vuosien päästä kaivella näytille. Varmaan siinä vaiheessa kun kuviot alkaa haalistuun, pitää laittaan jemmaan, ettei ihan pois asti kulu.
Mää sain vohvelikankaisen jutun, joka voi kuulemma olla pyyhe, pöytäliina, pyllynalunen tai verho :D Verho oli Pojan mielestä paras vaihtoehto, pitää vaan ensin löytää tarpeeks pikkunen ikkuna :)
Pyyhkeenä tai pyllynalusena kuluis varmaan aika nopeaan..siispä pöytäliinaksi pikkuikkunaa odotellessa :)
Lähetä kommentti