Mummun pitsit

Mummuni oli kädentaitaja.

Mummuni oli virkkaaja.

Mummuni rakasti keltaista.

 

 Mummuni rakasti vihreää.

Mummuni rakasti oranssia.

Mummuni rakasti punaista.

Minun mummuni rakasti kaikkia värejä.

Harmi etteivät värit välity luonnolisessa

loistossaan teille asti. 

Ihailen kuvioita.

Ihailen malleja.

Ihailen taidokkuutta.

Ihailen käden vankkumatonta työtä.

Mutta.

Tuo värikirjo.

Ei.

Ei sitten millään.

Otin ja värjäsin koko satsin.

  Suklaanruskealla ja mustalla.

Kuinka kauniita niistä tulikaan.

Väri vaihtelee pohjavärin mukaan.

Musta on musta,

mutta ruskeat ovat kaikki eri sävyä.

Ihailen kuvioita.

 

 Ihailen malleja.

 Ihailen taidokkuutta.

Ihailen käden vankkumatonta työtä.

 Ihailen mummuni perintöpitsejä.

Ihailen mummuani!

Ihailen värejä!

Kumpa ne välittyisivät teille asti!

Mummuni elämästä olen kertonut mm.täällä. 

  Tykkäsikö joku huonoa, kun perintöpitsit menin värjäämään?

Ei mimum mummuni ainakaan!!

Siellä se mummu pilven reunalla taputtaa käsiään tyytyväisenä.

Perintöpitsien uusi aikakausi on alkanut!

♥

Puikkotuoreet

Ihana sana.

Taisi olla Aava,

joka tykkäsi puikkotuoreista villasukista.

Minä tykkään myös!

Äidiltä sain.

Eilen hain.

Toiset sain pari viikkoa sitten.

Ovat olleet jo kovassa käytössä.

Minä rakastan villasukkia!

Puikkotuoreet ovat ihan parhaita.

Kiitos äiti!

♥

Jotain

Valmistakin.

Sentäs.

Ihan omasta päästä.

Suitsait sukkelaan.

Tyyny :) 

Kyllä minä virkkaan.

Joka päivä.

Toisena enemmän,toisena vähemmän.

Omaan rauhalliseen tahtiin.

 Toteutus vain tökkii..

 

Tässä tuoreimmat virkkaukseni.

Purkuun menossa kaikki.

No palaset ehkä voi säästää.

Torkkupeitoksi.

Muista piti tulla ponchoa, tunikaa,

neuletakkia jajaja...

Toteutus tökkii!

Turhauttavaa,

 mutta periksi ei tietenkään anneta.

Ei! :)

Tammikuun alussa ilmottauduin tyttären kanssa huovutuskurssille,

mutta se peruttiin vähäisen osallistuja määrän vuoksi.

Harmitti!

Kostoksi kuitenkin huovuttelin

kotona perhekerhon ohjeilla.

 

    

Oltas kyllä sinne kurssille haluttu.

 Ehkäpä toisella kertaa..

Letkeää lauantai-iltaa! 

  

Poncho

Inspiroiduin.

Ihastuin.

Kerrankin ohje jonka ymmärrän.

Tuumasta toimeen.

Langat Tokmannilta.

Koukku nro 4.

Oli ilo virkata.

Se onkin aina parasta.

Se kun saa puotella rauhassa menemään.

Voi samalla miettiä muuta,

samalla keskustella,

samalla katsoa tv:tä.

Parasta ovat ne pitkät suorat.

Haastetta tuovat sitten kakki muu.

Kaikki yhdistäminen ja

päätteleminen on tuskaa.

Kulutan niihin aikaa tuplaten.

Eikä lopputulos ole siltikään edes kohtuullinen..

Onko kellään antaa vinkkejä,

miten noista selviäisi??
Ehkä opettelemalla? :)

 Ponchon ohje löytyy täältä.

Kiitos! ♥

Reunapalat virkkasin ohjeella,

joka löytyy kirjasta 200 virkattua ruutua.

  

Nyt on olo kuin omenalla.

Niin tyytyväinen olen,

että sen valmiiksi sain :)

Luulen jopa käyttäväni sitä.

Joskus.

Vapaa-ajalla.

Mutta miten saan nuo reunapalat sileäksi?

Kostutin ne ja ihan käsin oioin.

Eipä näytä auttavan.

Mielessä käväs (myöhässä tietty)

että ois voinu palat suoristella 

kostutettuna painon alla ennen yhdistämistä.

Miten te "silitätte" valmiin työn? 

Ja vielä yksi kysymys;

huutaako poncho hapsuja?

      

Kukkaset

Materiaalit kasassa.

Ensimmäinen;

 

Ja sitä seuraavat;

Ruusuja?

Oli ihan pakko matkia.

Oli ihan pakko kokeilla.

Kuinka vähällä vaivalla,

vähällä ja edullisella materiaalilla

voi saada aikaan vaikka mitä.

Kun vain hoksaa!

Itse en usein hoksaa,

mutta moni muu kyllä!

Apinoida osaan kohtuudella,

vaikka nämä kalpenevat esikuvansa rinnalla. 

Ohje siis täällä!

Tack! 

 :) 

  

Inspis

Tätä inspistä piti odottaa kauan.

Mutta sieltä se vaan putkahti

ykskaks yllättäin tänään iltapäivällä.

Kaksi(ko?)vuotta edellisestä kerrasta.

Kutakuinkin.

 Materiaali on odottanut uskollisesti kaappien kätköissä.

Ja se on vain lisääntynyt ajan saatossa.

 

Tarkoitus oli tehdä pelkästään valkoisia.

Mikä ihme minuun meni?

Mistä nämä sävyt syntyivät?

Kaappien kätköistä löytyi myös kourallinen synttärikynttilöitä kaikissa

 saateenkaaren väreissä.

Niitä sitten nakkelin perään.

Enkä malttanut odottaa massan jäähtymistä

vaan peitin sen narun ympärille vääjäämättä tulevan kuopan seuraavalla värillä.

Koska olen malttamaton,

saan/joudun tyytymään näihin kirjaviin..

Hhmm.

 

Lähempi tarkastelu osoittaa

ettei jälki ole kaikissa yksilöissä

kovin siisti.

Eli omaksi iloksi jäävät.

 Lähtevät kaappiin odottamaan
 vaikka pääsiäistä.
Tai jotain.

Nyt en kestä moista! :)

  Parit sytykeruusut pyöräytin ohessa,

kun sattui munakennokin löytymään.

Ei kovin hääppösiä,

mutta käyttöön soppeleita.

Annan serkkulikalle.

Jotta hänen leivinuuninsa hohkaisi

lämpöään myös miehen ollessa tien päällä.

♥ 

Ohjeita kynttilän valmistukseen löytyy pilvin pimein ihan googlettamalla.
Nyt en edes googletellut, koske ohje oli takaraivossa jemmassa.
Parin vuoden takaa.. :)))

Onnea 2v.

Pojan kummitytölle;

Kukkasen ohjeen löysin 

200 virkattua ruutua -kirjasta.

Näppärä.

Ja letkeää loppiaista! 

Lumiukon myötä :)