sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Poncho

Inspiroiduin.
Ihastuin.


Kerrankin ohje jonka ymmärrän.
Tuumasta toimeen.


Langat Tokmannilta.
Koukku nro 4.

Oli ilo virkata.
Se onkin aina parasta.
Se kun saa puotella rauhassa menemään.
Voi samalla miettiä muuta,
samalla keskustella,
samalla katsoa tv:tä.
Parasta ovat ne pitkät suorat.

Haastetta tuovat sitten kakki muu.
Kaikki yhdisminen ja
päätteleminen on tuskaa.
Kulutan niihin aikaa tuplaten.
Eikä lopputulos ole siltikään edes kohtuullinen..
Onko kellään antaa vinkkejä,
miten noista selviäisi??
Ehkä opettelemalla? :)


 Ponchon ohje löytyy täältä.
Kiitos! ♥
Reunapalat virkkasin ohjeella,
joka löytyy kirjasta 200 virkattua ruutua.

  
Nyt on olo kuin omenalla.
Niin tyytyväinen olen,
että sen valmiiksi sain :)
Luulen jopa käyttäväni sitä.
Joskus.
Vapaa-ajalla.

Mutta miten saan nuo reunapalat sileäksi?
Kostutin ne ja ihan käsin oioin.
Eipä näytä auttavan.
Mielessä käväs (myöhässä tietty)
että ois voinu palat suoristella 
kostutettuna painon alla ennen yhdistämistä.
Miten te "silitätte" valmiin työn? 

Ja vielä yksi kysymys;
huutaako poncho hapsuja?

      

11 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Minusta tuo lopputulos on tosi kaunis.
Päättelen aina langat saman tien ja lanka jää seuraavan kerroksen alle. Palat myös virkkaan yhteen se on paljon nopeampaa kuin ompelu.
Valmiit työni kastelen ihan litimäriksi ja laitan pyyhkeen päälle pesuhuoneen lattialle kuivumaan. Siellä on lattialämmitys.
Laitan vielä huuhteluainetta veteen.

Anneli kirjoitti...

Ai niin... minä en laittaisi hapsuja :)

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Tuo on juuri hyvä tuollaisenaan, ei hapsuja. Ja tuota kehtaa pitää vaikka missä juhlissa, kertakaikkisen upea!

PikkuBertta kirjoitti...

Kiva boncho....hapsuja en laittais..ovat vain tiellä....kokeilepa silitystä kostean liinanläpi,ehkä sillä saisit palat suoristettua:)

Jaana Kristiina kirjoitti...

Hieno pontson olet tehnyt.Iso urakka,mutta lopputulos palkitsee.Minusta voi käyttää ihan vaikka missä,ei vaan arkena.Meijän pitäis osata olla tyytyväisiä ja ylpeitäkin omista aikaansaannoksista=)Minusta pontso ei kaipaa hapsuja.
Enpä itse ole tehnyt moista,mutta kostuttaminen ja palojen oikominen painon alla,ennen niiden liittämistä pontsoon,voisi olla kikka.Mutta minusta tuo on ihan upea noinkin=)

Heidi kirjoitti...

Voi miten kaunis!!! Aivan ihana <3

Maija kirjoitti...

Blogissani on haaste sinulle :)

Sanna-Mari kirjoitti...

Vau, kaunis! En pistäis hapsuja.
Mulla oli joskus joku vuosi sitten pontsonvirkkuuvillitys...tosin tein ihan niitä ketjusilmukkamallisia, ei mitään noin taidokasta..mutta kivoja ne oli ja on...mutten osaa pitää niitä!! Siellä ne hyllyssä makoilee..

Marika kirjoitti...

Kiitos vinkeistä Anneli!Meillä vain puuttuu lattialämmitys eikä sinne muutenkaan uskalla mitään jättää lattialle lojumaan,nuoriso tallaa jalkoihinsa :)Mutta kunnon kastelu on siis paikallaan!

Rouva Kivitikka:Kiitos!Empä nyt tiiä että ihan juhlissa.. :)

PikkuBertta;Kiitos!Vieroksun tuota silitysraudalla silittämistä,kun olen joskus silittänyt silmukat ihan litteiksi.Taitolaji! :)

Jaana Kristiina;Kiitos!Joo,se tosiaan olis voinu toimia,mutta myöhäistä,myöhäistä.. :))

Kiitos Heidi :)

Maija:Kiitos!Kirjoitinkin juuri edelliseen kommenttilootaan pitkän sepustuksen miksen haasteisin ja tunnustuksiin vastaa.Lämmittävät kyllä mieltä,kiitos!Älä pahastu! :)

Sanna-Mari;Kitti!No kun en määkään oikein osaa noita pitää,mutta ajattelin opetella :))

Ja ei hapsuja!!Selväksi tuli.En ois enää jaksanutkaan :D

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa kaunis pohcho. Itse en laittaisi hapsuja, ne jää jokapaikkaan kiinni. Tuollainen virkattu reunus on niin kaunis, ettei hapsuja kaipaa.

Riitta kirjoitti...

Toi kyl inspirois muakin...mut virkkaus harjoitukset jatkukoot ;) Mä en ees huomannu et siinä ei oo hapsuja, joten mun mielestä se ei tarviikaa niitä :)Iloista pääsisäisen aikaasinulle ♥