Työkaveri toivoi
kuteesta virkattua koria.
Väri; harmaa.
Vaikka siniseltä itsepintaisesti tuolla ylempänä näyttää.
Käyttötarkoitus; lelukori
lapsenlapsen leluille.
Leluille,joita ei vielä paljon ole.
Koska laps ei ole vielä
nähnyt ensimmäistä jouluakaan :)
Sitä saa mitä tilaa.
Vaikka minähän en tilaustöitä tee.
Vielä en ole rahaa
virkkauksistani ottanut.
Enkä taida viittiä ottaa nytkään,
koskaan en ole tyytyväinen tuohon saumaan.
Jappasen tässä,
että puranko ja
virkkaan sittenkin spiraalina,
jolloin saumaa ei tule.
Silloin se tökkii lopetettaessa,
koska kierros ei tule missään kohtaan täyteen...vaikka näyttää tökkivän
vaikka kierros tuleekin täyteen...
voi tätä virkkaamisen tuskaa!
Miten sinä tekisit?
6 kommenttia:
Ihana kori, kiva tuo pitsialusta. Ja nuo kivetkin on kauniita !
Älä suotta ala purkamaan, täähän on hurjan nätti. Omaan työhönsä ei varmaan ikinä ole tyytyväinen, mutta kun ottaa vähän etäisyyttä, niin hoksaa, että se sauma olikin vain omassa silmässä eikä korissa. :D
Näin ainakin itse olen hoksannut. Yleensä olen aina ensin jonkun jutun valmistuttua pettynyt koko tekeleeseen, vaan hetken päästä tasoittuu, ja myöhemmin saattaa alkaa joku oma virityskin näyttää jopa hienolta.
Minusta ihan täydellinen <3
söpöliini kori! Minäkin komppaan muita; oma silmä näkee liian kriittisesti asiat.
Upea kori!
Pitsireuna on ihan huippu :)
Ja muuten olen sitä mieltä että koreissa ehdottomasti täysi kierros toisensa perään eikä spiraalia.
Hiukkasen mulla näytti olevan ontelokudetta virkkaamatta niin taidanpa toteuttaa tuollaisen meitillekin.
Ihana kori! Hieno blogi. Täällä koukku viehuu hurjaa vauhtia!
Lähetä kommentti