Laukku

Novitan hankoa ja salsaa.
Koukku nro 5.
Kiinteitä silmukoita,
koko matkan.

Hieman epämuodokas.
Mutta ei haittaa.
Niin iloinen olen valmiista,
ensimmäisestä ihan itse virkatusta laukusta :)

Rohkenisikohan tätä joskus ihan oikeasti käyttää?

Ohjetta, ideaa ja inspiraatiota hain täältä.
Sieltä löytyykin sellainen blogi, että HUH.
Kädentaidot ja mielikuvitus huipussaan.
Ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen!

**********
Aikakirjoihin tallennettakoon;
26.7.2012 sangollinen mustikkaa per akka :)

Tekeleitä :)

Suurista puheistani ja vankoista aikomuksistani huolimatta en ole koskaan virkannut mattoa. Nyt vihdoin sain tartuttua toimeen, kun eräät tuparit lähestyvät ja ihan lahjaksi suunnittelin tekeväni.
Kuteet oli ostettu jo viime syksynä käsityömessuilta.
Ohjetta katsoin JaanaElinan blogista.

Takkuamatta työ ei sujunut,
mutta eipä siitä enempää.
Siitä kerron kuitenkin, että kude loppui kesken
eikä samanmoista ollut saatavilla.
Ostin sitten väriltään lähiten vastaavaa
jolla lopettelin työn.
Siis siitähän olis pitäny tulla isompi,
mutta ois ollu outoa jatkaa eri langalla keskenkaiken
joten tyydyin vain päättelemään.
Halkaisija on n. 1 m.

Ja nyt sitten mietin taas,
että kehtaako tuota lahjaksi antaa...

Esitettelempä samalla pienoisen tekeleen
eli kännykkäpussukan,
jonka tässä kesällä ihan itelle tein.

Voi että minä tykkään tuosta
Novitan hanko langasta.
Väri on just kohillaan.

Tällä viikolla on käynyt PALJON harvinaisia vieraita.
Sellaisia joita ei näe läheskään joka vuosi.
Nyt he ovat ohikulkeneet etelästä pohjoiseen
ja minä olen saanut napattua jokaisen poppoon meille kahvelle.
Olen siis leiponut monenmoisia suklaakakkuja, suolasia piirakoita,
muffinsseja ja vaikka mitä.
Viimeisille eilisille vieraille tein sitten mansikkakakun
ja se olikin sitten ainoa minkä sain kuvattua.
Niin, meillähän on AINA mansikkakakkua
ja niistä luulis olevan jo kuvia riittävästi..

Mutta siinä seisoo.
Nakkelin vielä mintunlehtiä päälle ennen esille laiittoa. :)

Nyt mukavaa heinäkuun loppua ihan jokaiselle.
Maanantaina alkaa työt!

Ei ole milloinkaan...

...aikakirjoihin kirjoitettu eivätkä perimätiedot voi kertoa senkaltaisesta ennennäkemättömästä hävityksestä joka syksyllä neljäkymmentäneljä, toisen maailmansodan kuudentena vuotena, kävi yli Lapinmaan sen kaukaisimpia ääriä myöten. Enemmän kuin satatuhatta oli niiden luku, jotka joutuivat turvaa itselleen etsimään, ken hyvältä naapurilta lännestä, ken oman isänmaan suojatummilta seuduilta etelästä. Suurin osa Lapinmaata jäi autioksi ja tyhjäksi, yhtä autioksi kuin vuosituhansia sitten, jolloin ensimmäiset erämiehet näille seuduille saapuivat.
Me tiesimme kyllä, että kotimme oli tuhottu, vilja pelloilta poltettu, kaikki hävitetty.
Mutta tänne me sittenkin takaisin tulimme, sillä tämä paikka, jossa kotimme oli kerran ollut, oli meille rakas. Sen raunioille me työtä tehden, monta huolta ja vaivaa nähden, mutta tulevaisuuteen lujasti luottaen tämän uuden kodin kohotimme.
Sinä matkamies elämän saatossa, joka tämän luet, ole tervetullut uuden tupamme kurkihirren alle. Ja sinä, joka meidän päiviemme jälkeen tässä kodissa elät työtämme jatkaen, älä anna koettelemusten päivinä mielesi masentua. Kaikkivaltias hyvyydessään on auttava sinua, niinkuin Hän meitäkin auttoi.
Hän on aina siunaava rehellisen työsi.

Mökillä.
Vintin pikkuhuoneesta.

Viikko mökillä takana.
Ihana viikko!
Sisustin vintin pikkuhuonetta talon tavaroilla.
Kaikki on talon vanhaa tavaraa.
Kaikki on talon alkuperäisten asukkaiden tavaroita,
isovanhempieni, isäni, tätieni ja setäni.

Talo onkin melkoinen aarreaitta.
Sieltä löytyy sinnikkäällä etsinnällä vaikka mitä.
Esim. Riihimäen lasipurkki tai vanhoja matkalaukkuja.
Taitavat olla kovassa huudossa huutonetissä ja kirppareilla :)

Aika on ollut kova!
Aika on muuttunut!
Onnekseni saan olla osa talon tuoretta historiaa.

Sukujuuristani ja talon historiasta olen kirjoittanut jotain aiemmin täällä.
Vintin pikkuhuoneen rempasta olen maininnut aiemmin täällä.

Kyllä maalla sitten sielu lepää!
Ruumis voi olla hieman koetuksella.
Mikä on pelkästään hyvästä.
Hyötyliikuntaa.

*************************************


Tänään kotiin palatessa minua odotti takapihalla
tällainen näky:

Seitsemän kukkivaa,
yksi vielä nupulla.

Minä ainakaan en tiedä mitään kauniimpaa.

Tunika/Mekko

Tai jotain.
Mulle :))

Salsa -lankaa tarjouskorista, 1,40 €/kerä.
Koukku nro 4.

Ketjusilmukoita niin paljon
että yltää ympäri rintojen yllä.
Ja vähän vielä päälle.
Virkkasin siis ylhäältä alas.

2 kjs,pylväs
2 kjs,pylväs
jne.

Soppelissa kohassa (rintojen alla) vaihdetaan pylväisiin.
Lisätään myös silmukoita, jottei mahamakkarat pullota :)
Ja pylväitä helmaan saakka.

Lopuksi olkaimet.
Samaa verkkoa
kuin yläosa.

Rintojen alle kiristysnaru.
Siinä se!

Kokeilin kierrettä
muttei toiminut.
Tyydyin pelkistettyyn.

Tuulihattu kuvasi minua mekko päällä viime yönä,
kun tämä valmistui.
Mutta, mutta.
Varmaan sattu huonot kuvakulmat.
Jotenki en ollut edukseni,
päinvastoin.

Tänään sain malliksi pienimmän.
Jolle tekele on luonnollisesti liian iso.

Juu,
jalassa on todellakin jotkut roksin kopiot.
Ja farkut.
Ja päällä toppi.
Mutta ei välitetä.
Tekele näkyy.

"Silittämättä"
Vielä..

Jeeeeee!
Tyttö tuulettaa minun puolesta.

Tuotos syntyi pitkän ja hartaan pähkäilyn tuloksena.
Luin melkoisen määrän ohjeita helppoihin
mekkoihin/tunikoihin.
Helppoja tai ei,
ohjeissa oli aina kohtia joita en ymmärtänyt.
Halu oli kuitenkin niin kova,
että päätin kokeilla omasta päästä soveltamista.
Kannatti!
Oon kyllä hieman ylpeä,
että tämän aikaiseksi sain.

Seuraava työ on jo menossa :)

Lomalla

YksKaks yllättäin heinäkuu onkin jo pitkällä.
Kolmas viikko lomaa käynnistyi sujuvasti sateisessa,
mutta lämpöisessä kotokaupungissa.

Me,
jotka emme koskaan käy missään olemme
käyneet Suuressa Maailmassa.
Koko perheen voimin.

Seuraa pakollista kuvamateriaalia:

Illan hämyä.

Zoo.
Jossa todellakin oli eläimiä.
Hereillä ja valppaina.
Lähellä.
Hieman tarkastelin epäilevästi aitauksia
tai osin niiden puuttumista..
Ja mikä leikkipuisto siellä olikaan!!
Kuopus viihtyi siellä tooodella loistavsti.
Sulautui sujuvasti monikansalliseen lapsikatraaseen..

Alexanderplatz.
Matkaoppaassamme oli just tämä sama kuva.
Oli siis myös ihan pakko napsasta oma kuva.
Me tollukat,
oikeasti täällä!!

Brandenburger tor.
Ja +35 varjossa.
Sitä ei vain ollut missään.
Sitä varjoa..

Reichtag.
Valtiopäivätalo.

Siegesäule.
Ja ihan oikeasti me kiipesimme huipulle.
256 askelmaa. 67 m.
Hiki virtasi.
Minä raahauduin perässä toteamaan
etten voinut siellä olla.
Korkeanpaikankammo!

Berliinin muuri.
Kauempaa kuvattuna.

Matka oli ihana ja ikimuistoinen!
Jalkaterät olivat joillakuilla(!)muussina,
pohkeet ja reidet pinkeinä moisen kävelyn, patkoinnin,
shoppailun ja äimistelyn tuloksena.
Kuvia oli kaikkiaan useampi sata,
mutta suurimmassa osassa kuvissa töröttää
todistusaineistona pohjois-pohjanmaalainen tollukka.
Berliinin muuria vastenkin nojaili joku niin
tuhti emäntä etten ollut tuntea :)
Paljon loistavia kuvia jää omiin kuvakansioihin.
Lapset jaksoivat todella hyvin.
Olivat kiinnostuneita nähtävyyksistä
ja tutkivat kaikkea innokkaasti.
Hotellimme sijaiti aivan kuuluisan shoppailukadun
Ku`dammin vieressä.
Kukako oli pahin?
Tuulihattu!!
Iltaisin istuimme kadun varrella tunnelmallisissa ravintoloissa,
syöden ja juoden poikkeukksellisen hyvin ja pitkään.

Voi kun joskus pääsis uudestaan!
Ikävä tuli heti.
I ♥ Berlin!


***********************************
Sunnuntai aamuna kotiuduimme.
Satoi, mutta lämmintä.
Reissusta rähjääntynyttä porukkaa.
Oli lupa laiskotella..

Ja virkata.
Jotain simppeliä.
Aivotonta.

Joskus ostetuista langoista,
joille ei ollut varsinaista käyttötarkoitusta.

Isoäidinneliö on helpointa.
Kun opin virkkaamaan,
opin ensimmäiseksi isoäidinneliön.
Jos rytmi katoaa,
siihen on helppo palata..

Paksua lankaa. Iso koukku.
Työ etenee sutjakkaasti.

Aika littana.
Mutta ainoa mikä tähän tarkoitukseen yöllä löytyi.

Väripilkku.

*****************

Ihanaa kesää!
Ihanaa heinäkuuta!
Ihanaa kesälomaa!
♥