maanantai 29. elokuuta 2011

Rakkain leluni


Monikin on esitellyt blogeissaan vuosien varrella
rakkaimpia lapsuuden lelujaan.
Mökillä ollessani minäkin hoksasin kuvata parit lempparini.
Tämä soittorasia oli ihan huippu.
Jo kannen kuva oli pienen mielestä ihmeellinen...
puhumattakaan kauniista sävelestä,
jonka siihen vetämällä saa.
Muistan viettäneeni pitkiä hetkiä soittorasian äärellä,
varmaan haaveillen siitä prinsessan elämästä...
Soittorasia toimii yhä,
mutta milloin ja miksi tuo tarra on
tuohon ilmestynyt?
Varmaan pian sen jälkeen,
kun tajusin ettei prinsessan elämä ehkä osukkaan kohdalleni
unelmoinnista ja toiveista huolimatta :)
Mutta ihanaa, että rasia on tallessa.
Lapseni ovat jokainen vuorollaan siihen vetoa veivanneet.


Soittorasia ei kuitenkaan ollut se rakkain.
Ehei.
Rakkain oli jotain ihan muuta.
Jotain mitä voi puristaa ja rutistaa.
Jotain jolle vaihdetaan vaipat ja työnnetään
ylpeänä pihalla nukenrattaissa.
Sitä imetetään salaa paidan alla
ja se saa kuulla kaikkein salaisimmatkin salaisuudet.
Jotain,jonka kastejuhlaa vietettiin
äitini mukaan satoja kertoja.

Pakko varoittaa tässä vaiheessa herkkämielisiä lukijoita,
myöskin perheen pienimmät tulee ohjata pois näyttöruudun äärestä...
Seuraava kuvamateriaali voi järkyttää!!!

Pitemmittä puheitta,
saanko esitellä:
MIKA ANTERO


Tiedän!
Kuin suoraan jostain kauhuleffasta!
Mutta siltikin niin rakas.
Ja kuten kuvasta näkyy,
sitä oikeasti rakastettu.
Ja parsittu.
Kunnes äiti päätti, että saan uuden apinan.
Myös uusi apina sai nimekseen Mika Antero
(mistähän ihmeestä tuo nimi on tullut?),
oli ikään kuin edellisen korvike.
MUTTA! Se ei ollut IKINÄ kuunaan päivänä sama
kuin alkuperäinen.
Sitäkin rakastin, sitäkin paijasin,
mutta aito on aina aito.
Mika Antero, tämä alkuperäinen majailee
mökin vintin välikössä.
Tyytyväisenä.
Josku minä sen vielä sieltä otan ja
tuon kotiin ja vaihdan puhtaat vaatteet.
Vaipasta puhumattakaan :)
Niin rakas!


Oli mulla myös Heli!
Helin nyrkistä kun painoi
niin jalka nousi.
Mieleinen oli Helikin,
mutta edelleen,
you know..
Helillä onkin aika siistit kuteet,
äitini tekemät.
Heli on ollut lasteni leikeissä mökillä...
Heli on myös näköjään joutunut harjoituskappaleeksi
parturi-kampaajan urasta haaveillessani.
Lie Helin pää herätti minut harkitsemaan muitakin
vaihtoehtoja, kun en ko. koulutukseen sitten hakeutunutkaan..

Mikä on sinun lapsuutesi lempilelu/tavara/esine?


7 kommenttia:

JaanaElina kirjoitti...

Meidän kummipoika on Mika Antero.Tuli heti mieleen kun luin postausta.

Ihania muistoja.Ja kiva kun rakkaat lelut ovat säilyneet.

Itselläni rakkain nukke oli Minna-nukke.Ja sitten nukke jonka sain tuliaiseksi isän siskolta saksasta.Mutta Minna oli se rakkain.Ja tallessa vieläkin.

Riitta kirjoitti...

Voi suloinenhan tuo Mika Antero on ;D Mukavaa kun lapsuusajan tavaroitasi on säilynyt :)Minä olin liian innokas lahjottamaan lapsuusajan tyttömäiset leluni kummilapsille siinä vaiheessa kun selvis että poikani jää ainokaisekseni. Nyt harmittaa !

Jansku kirjoitti...

Olipas hauska postaus! Mika Antero = ihan paras ;DDD

Kirsi kirjoitti...

Ihanaa kun lelujasi on säilynyt,mulla ei ole tallessa mitään=/ Mun rakkain lelu oli kirkkaanpunaiset vakosametista tehdyt nukenrattaat,vieläkin muistan mille ne tuoksuivat,kun pukin paketista ne kädet täristen esille kaivelin=D

Marika kirjoitti...

JaanaElina:Ai,hauska yhteensattuma :)Mun leluja on paljonkin tallessa mökillä-kiitos äidin!
Ihanaa,että myös sinun Minna-nukkesi on tallesi.Voisit joskus esitellä sen?

Riitta:Kiitos :)Voisitko pyytää kummilapsiasi säilyttämään lelusi?Tai jopa lahjoittamaan takaisin kun eivät enää tarvi.Tiedän harmituksen tunteen,minäkin olen hävittänyt jotain mikä on jälkeenpäin kaduttanut,,

Janita:Kiitos :)

Kirsi:Harmi ettei sinun lelujasi ole tallessa!Osaat varmasti hamstrata tyttäresi leluja talteen ettei käy samoin..
Mulla on kans samettiset punaset nukenrattaat mökillä.Pitääpä ottaa niistäkin kuva :)

Nina kirjoitti...

Oi, kuinka suloisa postaus! Ihania muistoja!

Marika kirjoitti...

Kiitos Nina :))