Weekend

Lauantaina lasketeltiin.
Päivän retki Suomen eteläisimmälle tunturille.
Akkaporukalla. Mummo kaapattiin kuskille kaveriksi.

Yksi meni laudalla,
toinen suksilla.
Pakkasta tunturin juurella -14 ja tunturin laella - 18.
Hyytävä viima,
luntakin sateli.
Mutta tyttöjä se ei hidastanut,
mäet laskettiin sileiksi.
Huoltojoukot sitä vastoin meinasivat vähän hyytyä...

***
Sunnutaina aamupäivällä PikkuTytöllä harkat.
Viimeiset ennen kenraaliharjoitusta,
loppukuusta on suuri esiintyminen, kilpailu :)
Paikalla oli koko seura, vauvasta vaariin.
Tavan omaisesti tytön sinne vein ja saavuin tiettyyn aikaan hakemaan..
Yllätys oli suuri, kun hän pokaali kädessä vastaan asteli.
Mitä, mitä..
Tytär kertoo: Ne sano että jaetaan vuoden urheilija palkinto ja sitte ne sano mun nimen ja kaikki alko taputtaa...ja sitten mun piti mennä sinne eteen ja sain nämä..
Seuran puheenjohtaja ja ryhmän ohjaaja yhteen ääneen suuna päänä tulivat ja selittivät kuinka ahkera, tunnollinen ja iloinen tyttäreni on ollut...
Ujoudestaan huolimatta osoittanut suurta reippautta
ja ylittänyt itsensä syksyn aikana useita kertoja...
Varmaan oli jotain muutakin,
mutta en muista.
Liikutuin,
nieleskelin...
Salamavalot olivat räpsähdelleet
ja lupa kysyttiin kuvan julkaisemiseen.

Pokaali on kiertopalkinto,
jossa lukee: Reipas Urheilija.
Tyttäreni nimi on kaiverrettu muiden nimien jatkeeksi..
Kiertopokaali palautetaan joulukuun lopussa seuralle.
Kipsitaulu jää itselle.
Takana lukee Reipas Jumppari 2010 sekä tyttäreni nimi.

Kotimatkalla autossa tyttäreni kysyy:
Äiti, miksi minä sain palkintoja?
Tyttäreni kävi vain reippaasti ja ahkerasti jumpassa.
Ja ilmeisen aktiivinen on ollut.
Emmepä me tienneet mitään suurta tehneemme
tai tyttäreni tiennyt erityisen reipas olevan...
Emme edes tienneet palkintoja jaettavan,
saatikka että tänään...
Mutta kylläpä lämmitti!
Kotona joimme koko perheen kera
Pokaalikaffet sekä sankarin nimipäiväkaffet höystettynä laskiaispullilla ja Runebergintortuilla :)
Hyvillä mielin jatkuu tämä tavallinen sunnuntai..