Tyttäreni Tuulihattu
Syntynyt 29.11.1996
Kun oli hänen syntymäpäivänsä,
(siis todellakin viime marraskuussa)
unohdin tehdä postauksen.
En minä syntymäpäivää unohtanut,
kuinka olisin voinut?!!,
mutta postaus unohtui, totaalisesti.
Myönnän. Tunnustan. Syyllinen!
Tuo tyttäreni tulisielu.
Toisena hetkenä ylitsevuotavaa rakkautta,
toisena tulta ja tappuraa.
Touhukas.
Oikeudenmukainen.
Herttainen.
Oikukas.
Leiskuva.
Äänekäs,
niin hyvässä kuin pahassa.
Toisena päivänä ylimmät ystävykset- toisena taas ei....On rankkaa olla murkku,
on rankkaa olla myös murkun äiti...
4 kommenttia:
Yhdyn täysin tuohon viimeiseen lauseeseen! :)
Muutenkin kuvaukset olivat jotenkin osuvia...
Mukava oli löytää tänne sivuillesi eli kiva oli kun piipahdit blogissani!
Niin ne vain lapsoset kasvavat, nopeasti menee lapsuusaika.
Iloa pakkasviikkoosi! :)
Oiskohan marraskuun tyttöset kuvauksesi kaltaisia,meidän neiti kanssa syntynyt marraskuussa ja kovin tutulta kuulostaa=D Minä olen ainakin vielä sitä mieltä,että on ihana asia kun on "luonnetta" ja vielä ihanampaa on että sen uskaltaa näyttää,saattaahan kyllä olla,että mieleni hiukan muuttuu,kunhan täälläkin joskus nuo murrosiän tuulet alkavat puhaltaa;)
Janita:Ja nimen omaan nuo tytöt...vain toinen murkkutytön äiti voi tietää!Vaikka yksilöllistä toki..
Nina:Tervetuloa toistekkin!Lapsuus tosiaan mennä hurahtaa nopsaan...yhtäkkiä huomaa olevansa murkun äiti.
Kiitos samoin :))
Kirsi:Mukavaa on että on luonnetta.Ja meillä sitä todella on!!! :D
Lähetä kommentti