Kännykälle pussukka

Helteiden yllättäessä

on vaatetus sellaista

ettei aina ole taskuja.

Pussukalle on todellinen tarve!

Edellisen pussukan tein villalangasta;

Virhe!

Villa kutitti inhottavasti niskaa.

Pussukka oli myös himpun verran liian pieni.

Tykkään, että sinne mahtuu jotain pientä muutakin. 

  

 Tennessee sekä kotiväki-lankaa

ja koukku nro 3,5.

Selkeästi isompi.

Selkeästi kotitekoinen :D

Tein myös nauhasta piiiitkän.

Ajattelin,

että pussukkaa voi käyttää

laukun tapaan

pään yli pujotettuna.

Tai sitten sitaisee 

solmun soppeliin kohtaan

ja käyttää perinteisen kännypussukan tapaan.

 Makunsa tai mielialansa mukaan siis.

  

Aurinko armas paistoi

hieman hankalasti

(en valita,en)

juuri siihen,

missä halusin kuvata.

Läppäsin kaihtimet kiinni

ja totean että kuvista tuli

hieman sumeita.

Mutta olkoon :)

  

Äitienpäivänä

Pienin lapsonen oli tehny

teknisen tunnilla oivallisen

hyllykön.

Muistilapuille.

Tärkeille asioille.

 

 Kortti oli ihan paras!

Kuvassa olen tietysti minä

-iso äitilintu, joka

halaa pientä poikastaan.

Hyllykkö oli paketissa,

jonka päälle oli solmittu

iso rusetti langasta.

Vaan eipä mistä tahansa langasta.

Lapsonen oli sen itse sormivirkannut.

Niin niin kaunista.

 

Jopas minun kelpaa ♥

 

 

Anopille

 

Anopin lahja valmistui

kuin valmistuikin.

Heti siinä Suomen pelin jälkeen.

 

 

 

Valkoista kotiväki-lankaa

ja loukku nro 4.

Malli taas jostain virkkaulehdestä :)

 

Ihan kiva kuvio.

 

 



 

Ja niin kaikki saivat lahjansa.

Myös minä! josta myöhemmin lisää :)

 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

♥

 

 

 



Äitienpäivä

Meillä juotiin pienimuotoiset

äitienpäiväkahvit jo tänään.

Paikalla oli mm.kaksi äitiä,

yksi mummo ja yksi isomummo.
(noh,mummotkin ovat lisäksi vielä äitejä)

Valkoista kotiväki-lankaa, 

vaaleanpunaista virkkauslankaa 

ja koukku nro 4.

 Mallit erinäisistä virkkauslehdistä. 

Äidille.

  Mummolle.

Meillä muistetaan pienesti.

Huomenna sitten anoppilaan.

Anopin lahja on vain vielä koukulla.

Apua!

  

Pieni pitsiliina

Piti kehitellä jokin helppo,

nopea ja näpsäkkä käsityö

eilen illalla Suomen pelin ajaksi.

Se löytyi Kauneimmat käsityöt lehdestä

2/2012.

 

Mutta koska en jaksa nyhertää

ohuella langalla ja koukulla,

valitsin virkkauslangalle kaveriksi

kaapinkätköistä löytämäni babybamboon.

 

Lanka on ihanan pehmeää.

Ei ehkä tarkoitettu just pitsiliinoihin..?

Väri kuiteski ainaki miellytti.

Ohje olikin työläämpi,

mitä ensin ymmärsin.

Jossain vaiheessa harkitsin jopa luovuttamista..

Päätin kuitenkin viedä tämänkin sinnillä loppuun.

   Vimmoissani virkkasin

ja varmaan jossain kohti ihan päin honkia. 

En palannut katsomaan.

Ennen kuin babybamboo lanka loppui.

Just silleen että viimenen kierros jäi tekemättä.

  

Mutta niimpä vain valmiiksi sain!

Kuvasin vasta valmistuneen mustan maton päällä, jotta pitsi pääsisi oikeuksiinsa.

Pienen pitsiliinan halkaisijaksi tuli 

n. 60 cm :)

Huh!

 

 

Kaikkea kanssa

Jostain kumman syystä kaivelin

Huopanen -langat esiin ja

koukuttelin menemään:

Tuloksena patalapun tapainen

yksilö, joka on tehty vasta

esittelemieni patalappujen 

ohjetta mukaillen. 

Itse patalapusta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä huovutettu pinta on kaunis.

Eläväinen.

 

 Samalla taisin tehdä myös nämä,

joista ei sitten sen enempää.

Ei mennyt kuin Strömsössä.

:)

Tänään piipahdin kirjastossa,

josta mukaan tarttui mm.käsityölehtiä.

Kauneimmat käsityöt nro 2/2012

piti sisällään ohjeen pitsikorit ontelokuteesta.

Juu, tein.

Ohje oli ehkä tulkinnanvarainen

tai sitten mun ajatus ei luistanut yllättäin alkuunkaan, koska lopputulos ei kyllä muistuta alkuperäistä laisinkaan.

Tai ehkä vähän, mutta hyvin vähän.

 

Mutta kori kuin kori!

Vai mitä?

:)

 

 

Pieni kesäpeitto

Pienelle tytölle.

Koko n. 50x70 cm

ja rapiat päälle.

Langat jämiä

ja koukku nro 5.

Sopii käytettäväksi

esim.vaunuissa!

 Eka kertaa uskaltauduin silittämään

kostean liinan läpi nurjalta puolen.

Hyvin sileni.

Kokokin kasvoi :)

Joskus nuorena kun osasin vielä kutoa(!) villasukkia, muistan elävästi kun silitin ne ihan lyttyyn.

Herää tietysti kysymys miksi  

silitin villasukkia.

En tiedä.Enkä muista.

Mutta lyttyyn meni,

sen muistan.

Siksi en ole tekeleitäni silitellyt.

Paitsi nyt.

Ehkäpä toistekkin...