Vielä

Vielä Alli-tädille;

 

Tiskirätti Novitan bambulangasta.

Halusin sinnikkäästi pitää kiinni 

juhannusruususta.

Yksi kerä ei millään antanut myöten..

Sain purkaa mooonta kertaa

ja soveltaa luovasti.

Mutta joo,

ihan melkein kuin juhannusruusu.

Onhan?

Kortin tein myös;

Elämän ihana taika

on eteenpäin vierivä aika.

Sillä jokainen kaunis muisto

on sydämessä kukkiva puisto. 

 

Lisäksi kuvakollaasi hänen rakkaimmasta

paikastaan eli kesämökistään sen hurmaavine

pihapiireineen ja kukkineen,

jotka täti korkeasta iästä huolimatta

omin käsin kitkee ja hoivaa.

Ja sitten oli vielä se matto,

jonka jo esittelin.

Toivomme tädille paljon

iloisia, eloisia elinvuosia!

♥

 

 

Tohelointia

Alli-tädille;

Huih, mikä kuva! Niin huono,että hirvittää..mutta tällä mennään tässä vaiheessa yötä :)

 Koukkutuore Juhannusruusu!

Alli-täti on isotäti.

Alli-täti täyttää 80-v.

Alli-täti tykkää sinisen eri sävyistä.

Ruusu on vaaleansininen.

En osaa sanoa, kuinka monta

juhannusruusu mattoa olen virkannut,

mutta mielestäni aika monta.

Kaikkia en ole blogissani julki tuonut.

Salaa olen jossain vaiheessa ajatellut,

että juhannuruusu on sellainen

"varma nakki".

Nakki,joka onnistuu varmasti.

Ohjettakaan ei tarvi kuin vilaista 

vaan aina väliin,koska ohjekkin on niin tuttu juttu.

Joo-o.

Omalla lattialla lepää valkoinen

(nyt tummunut)ruusu.

Aina ruusua virkatessani vilkuilen lattialla olevaa ruusuani.Jostain syystä kuitenkin vain alkukierroksilla.

Eilen vilkuilin jostain syystä myös loppumetreillä ja arvatkaa mitä!

Olen syvästi järkyttynyt!

Vipa kierroksella tehdään siis pylväiden väliin kolme ks.

Ja minä olen tehnyt 3 kjs.

Pöyristyttävää!

Ei se,että olen tehnyt väärin.

Teen usein.

Ja tuosta matosta on aikaa ..öö 2v?

Pöyristyttävää on se,

etten ole huomannut moista!!

Arvatkaa onko matto hyppinyt 

silmilleni koko päivän! 

Pistänyt silmään?

Vaivannut?

On.

Matkalla mökille poikkesimme luonnollisesti kaupassa ja mukaan lähti bambu-lankaa ale-laarista.

Mökillä sitten innostuin kokeilemaan

elämäni ensimmäistä tiskirätin virkkuuta.

Ihan kyllä innostuin,

koska esikuvani täällä

oli tehnyt ihan mahtavia.

Sieltä myös linkki 

norjankieliseen ohjeeseen.

Koska Norjan kieli ei nyt ihan taittunut

tyydyin tuijottamaan kuvaa

ja juu,luulin ymmärtäväni...

 Virkkasin ihan touhuissani,

kunnes sattumalta löysin ihan

oikean ohjeen juurikin samaan malliin.

 

Vähän heittää.

Ei paljon :)

 Ohjetta luin siis

 ko. kirjasta.

Oli muuten ihan rattoisaa iltalukemista!

Sitten vielä tein 

suitsait

heikunkeikun

voileipäkakun.

Inspiksen sain Sanna-Marilta.

Kiitos!

Käykääpä kurkkaan muitakin ihania leipomuksia!

Kaakku oli muuten tosi hyvää.

No,ehkä ripaus suolaa olisi

ollut poikaa..

(Lisäys;Suolan puute johtui varmaan siitä,
etten noudattanut ohjetta ollenkaan tarkasti.
Laitoin mitä laitoin täytteeseen,
tarkoitus oli testata suitsait
 voileipäkakun toimivuutta.
Ja toimihan se!
Suolan puutteen tulin vain maininneeksi,
kun luettelin muita tohelointejani.
Alkuperäinen ohje on siis
 varmasti ihan toimiva!
Sorry tohelointini!)
=)

Että semmosta tohelointia täällä

eilen,tänään ja varmasti huomennakin!

:)

Möksällä

Viisi yötä mökillä.

Viisi yötä maalla.

Ohjelmassa oli mm;

jänkhällä hillastamista

mattojen pesua

maalausta

halkojen pinoamista

nurmikon leikkausta

ruohoamista

ym.ym.

 Tytär 16 ei ollut mukana.

Tytär 16 käski meidän

huolehtia oikeasta psyykelääkityksestä,

jotta psyykkinen tasapainomme ei horjuisi.

Katsos,

pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua,

on joutua eristyksiin 

muusta maailmasta mökille. 

Pikkusiskon ja vanhempien kans.

Yök.

No, olen minä itsekkin ollut 16.

Silloin ko. mökki ei todellakaan

ollut minunkaan ykkösvalintani

hengailuun.

Aika tekee tehtävänsä.

Aikuisena ajattelee toisin.

Minä niin tykkäsin.

Enkä tarvinut ees lääkitystä :)

Mökillä parasta on sen odottamaton anti;

Sinnikkäällä etsinnällä voi

 löytää suuria aarteita.

Kuten nämä napit!

Tiesin,

että mummu oli niitä minulle jemmannut.

Löytäminen vain vei hieman aikaa.

 

Mutta löysin.

 

Olenhan kertonut,

että rakastan nappeja?

:)

 

Mummun rintakorut löytyivät myös.

 

 

Ja sitten oli näitä tuikitärkeitä,

ehdottomasti säilytettäviä metalliosia;

henkselin solkia, vastakappaleita

ja vyönsolkia ym.

Kiitos!

Osaan kyllä arvostaa näitä!

Paikallisessa kierrätyskeskuksessa 

pyörähdettiin myös;

Joka kesäinen ihmetyksen aiheemme

on kierrätyskeskuksen periaate;

Mikään ei maksa mitään!

Voitteko uskoa?

Ota ole hyvä!

Minä olen maltillinen.

Otan vain harkiten.

Mutta tuo laukku on kyllä 

hieman liian ihana

0€;n ostokseksi.

Vai?

 

Satoa

Martta-tädille;

Juhannusruusu

-tuttu ja turvallinen.

Ilahduttaa aina saajaansa :)

Tuota vaaleanruskeaa kudetta

 mulla on pilvin pimein.

En ehkä koskaan saa 

sitä kaikkia käytettyä..

*********

Sitten ei muuta kuin näitä;

..automatkoilla..

 

 ..ruokalevolla..

 

 ..saunaa odotellessa..

..siis joka välissä.

Oon ihan koukussa!

*********

Sitten vielä;

Kolmena päivänä jänkhällä.

Nyt on lupa nauttia saaliista!

 ♥

 

 

Parraton pusu

Olen löytänyt useitakin kivoja blogeja.

Tässä yksi:

Harmaata arkea.

Ihastelen persoonallista ja oivallista sisustusta ja kauniita, taidokkaita käsitöitä.

Yksi kolahti kuitenkin heti.

Se oli apinoitava siltä istumalta;







Idea siis kaikkinensa

 kopiotu suoraan täältä.

Virkkasin reunat erään purkamani lampunvarjostimen kehikkoon.

Tekstin kirjoitin ihan

tavalliselle paperille,

jota liotin hetken jäähtyneessä kahvissa.

Paperin kuivattelin mainosten

välissä maton alla.

Kolahti.

Osu ja uppos.

Arvasitteko,

että miehelläni on parta?

Sektori

Ympyrän,

tai siis pyöreän virkkaaminen

on tuttu juttu.

Olen minä virkannut.

Mutta jotenkin se on ollut

hieman haastavaa.

Olen aina seonnut laskuissa,

siis että missä kohti täytyy tehdä lisäyksiä.

Ja paljonko.

Ja jostain kumman syystä

olen luullut etteivät lisäykset saisi olla samalla kohtaa seuraavalla kerroksella

jotta pyöreä muoto säilyy..

Outoa, vai mitä?

Sattuman satoa taas,

että löysin uuden blogin

- täynnä ihan uskomattoan kauniita käsitöitä.

Ja mikä parasta:

ohjeitakin jaetaan,

ihmisten iloksi.

Avainsana on sektori!

Pyöreä saadaan aikaan,

kun on virkannut 12 sektoria

Jokaisen sektorin lopussa tehdään lisäys.

Helppoa!

Siltä istumalta oli päästävä kokeilemaan:

Langaksi otin mitä äkkiseltään löysin .

Löytö sattui olemaan

edesmenneen mummoni lankaa.

 

Tiedättehän,

ennen lyhyetkin langanloput kiedottiin

milloin minkäkin ympärille

myöhempää käyttöä varten.

Nyt löytyi vanha tulitikkurasia :)

 

Oho.

Mustako siitä tulikin?

 

Mustaa ja valkoista.

 

Viimeisen tein neljällä eri langalla.

Arvatkaa oliko langat solmussa? 

Oli.

Mutta tein.

 

Tuli paaaljon jämäkämpi.

 

 

 Näetkö sektorin?

Minä näen :)

Tämän langan mummo oli kietonut 

naisen ympärille.

 

Sektorissa siis sen salaisuus!

Vaatimaton, mutta niin kaunis malli.

Lankaa ja kokoa vaihtelemalla 

voi saada aikaan vaikka mitä.

Tykkään ihan hirmuisesti!!

Ja se blogi, josta inspiroiduin,

selkeine ohjeineen;

Prinsessajuttu

Olkaa hyvät!

KukkaRuutu

Yksi.

Kaksi.

 

Kahdeksantoista.

 

Ai,

että on koukuttava malli.

Linkki ohjeeseen löytyy pari-kolme

postausta taaksepäin :))  

Vähällä vaivalla,

paljon kaunista.

 

Virkkaaminen; superkivaa!

Päätteleminen; no joo..menihän se.

Yhdistäminen; huoh ja hohhoijaa!!!

Miten se onkin niin vastenmielistä??

 

Mutta tehty!

Ja yhä tykkään.. 

 ...paitsi tuosta reunasta.

Jonka virkkasin siis 

kiinteitä joka silmukkaan.

Sitten vielä kierros 3 kjs

 joka toiseen ps;lla kiinni.

Reunakuvio on ihan kiva, mutta sen oli tarkoitus peittää aaltoileva reunus.

Joka on siis seurausta ilmeisen huonosta yhdistämisestä ja epäsäännöllisestä virkkaus käsialasta, jolloin palat ovat himpun erikokoisia.

Ajattelin purkaa reunan ja virkata uusiksi,

mutta miten?

Tää jää miettimään!

Asia jää muhimaan yön yli.

Jos joku viisas eksyy tänne

ja haluais vinkillä viskata,

olisin enemmän kuin kiitollinen.

Liina on menossa lahjaksi lauantaina..