Postin tuomaa, koukun viemää..

Posti toi tässä päivänä eräänä mulle jotain Ihanaa.
Tää ois tän koti -blogin Kirsi tahtoi ilahdutta minua kuvassa
olevalla ruusu kerrosvadilla.
Kerrosvati on aivan ihana.
Siksipä harmitti, kun paketista löytyikin "palapeli"
Kirsin hyvistä, moninkertaisista pakkauksista huolimatta.
Mutta minäpä kokosin palapelin kasaan, ähäkutti :))

Kerrosvati pääsi paraatipaikalle lipaston päälle.
Tarkoitus olisi täyttää se muffinsseilla.
Kovin hitaasti tuntuu vain täyttyvän...

(harmillisesti tärähtäneitä kuvia/kuvaaja!)
Mutta Kirsille Iso Kiitos!
Harvassa ovat ne, jotka pyyteettömästi omistaan antavat!
Kiitos :))

Muffinsseja tosiaan oon yrittänyt vääntää ja sinnikäs
on saanut olla, että jotain on valmistunutkin.
Suomenkieliset ohjeet ovat kortilla tai sitten tyyliin
"lisäillään silmukoita sopivasti ja kavennellaan sopivasti"
murrr, mulle ei riitä ohjeeksi että sopivasti!
Mulle pitää sanoa silmukka silmukalta mitä tehdään,
sitten saatan vähän soveltaa ohjetta...

Tämmöisiä olivat mun ekat yritelmät,
alemmassa kuvassa ihan eka :)) tsih..
(Ääneen nauraminen on sallittua!)
Ovat aivan liian isoja kerrosvatiin..
Liian tarkkaan näitä ei kannata katella
-siksipä ehkä hyväkin tärähtäneet kuvat :D
Että tämmöisiä viritelmiä,
sinnikästä koukuttamista.
Vielä minä opin!!
Runebergintortun ohje olis odottamassa..

Huomenna matkaamme tyttöjen kans pikku lomalle..
Poika ei halunnut lähteä mukaan, miksiköhän? :))
Noh, hän saanee muuta mukavaa osakseen vielä tänä kesänä.

Auringon paistetta!

Lauantaina tapahtuu

Ensin tuli Mummo ja toi tullessaan nämä:

Sydän villasukat :)
Sanottakoon vielä, että se aiemmin mainitsemani oranssin karsastus liittyi vain ja ainoastaan siihen tekemääni torkkupeittoon.
Nämä on Aivan Ihkut.
***
Sitten lähti PikkuTyttö kaverinsa synttäreille mukanaan seuraavaa:

Aikas sulonen puketti tuli!
***
Sitten tuli Anoppi ja toi mulle tämän:

Design Heljä Liukko-Sundström.
Turhaa kai kertoa, että hyvin on mieluinen :)
***
Ja mies sai nämä:

Elämänsä ensimmäiset Äitinsä kutomat villasukat.
Vanttuita on tullut kyllä senkin eestä vuosien varrella..

Ruukkuruusun kera hyvää viikonlopun jatkoa!

Weekend

Lauantaina lasketeltiin.
Päivän retki Suomen eteläisimmälle tunturille.
Akkaporukalla. Mummo kaapattiin kuskille kaveriksi.

Yksi meni laudalla,
toinen suksilla.
Pakkasta tunturin juurella -14 ja tunturin laella - 18.
Hyytävä viima,
luntakin sateli.
Mutta tyttöjä se ei hidastanut,
mäet laskettiin sileiksi.
Huoltojoukot sitä vastoin meinasivat vähän hyytyä...

***
Sunnutaina aamupäivällä PikkuTytöllä harkat.
Viimeiset ennen kenraaliharjoitusta,
loppukuusta on suuri esiintyminen, kilpailu :)
Paikalla oli koko seura, vauvasta vaariin.
Tavan omaisesti tytön sinne vein ja saavuin tiettyyn aikaan hakemaan..
Yllätys oli suuri, kun hän pokaali kädessä vastaan asteli.
Mitä, mitä..
Tytär kertoo: Ne sano että jaetaan vuoden urheilija palkinto ja sitte ne sano mun nimen ja kaikki alko taputtaa...ja sitten mun piti mennä sinne eteen ja sain nämä..
Seuran puheenjohtaja ja ryhmän ohjaaja yhteen ääneen suuna päänä tulivat ja selittivät kuinka ahkera, tunnollinen ja iloinen tyttäreni on ollut...
Ujoudestaan huolimatta osoittanut suurta reippautta
ja ylittänyt itsensä syksyn aikana useita kertoja...
Varmaan oli jotain muutakin,
mutta en muista.
Liikutuin,
nieleskelin...
Salamavalot olivat räpsähdelleet
ja lupa kysyttiin kuvan julkaisemiseen.

Pokaali on kiertopalkinto,
jossa lukee: Reipas Urheilija.
Tyttäreni nimi on kaiverrettu muiden nimien jatkeeksi..
Kiertopokaali palautetaan joulukuun lopussa seuralle.
Kipsitaulu jää itselle.
Takana lukee Reipas Jumppari 2010 sekä tyttäreni nimi.

Kotimatkalla autossa tyttäreni kysyy:
Äiti, miksi minä sain palkintoja?
Tyttäreni kävi vain reippaasti ja ahkerasti jumpassa.
Ja ilmeisen aktiivinen on ollut.
Emmepä me tienneet mitään suurta tehneemme
tai tyttäreni tiennyt erityisen reipas olevan...
Emme edes tienneet palkintoja jaettavan,
saatikka että tänään...
Mutta kylläpä lämmitti!
Kotona joimme koko perheen kera
Pokaalikaffet sekä sankarin nimipäiväkaffet höystettynä laskiaispullilla ja Runebergintortuilla :)
Hyvillä mielin jatkuu tämä tavallinen sunnuntai..

Joulupäivänä

Katsaus aattoon:

Kaikkiaan meillä oli
9 aikuista,
1 nippanappa aikuinen,
6 murkkua,
1 lapsi
ja yksi joulupukki :))

Seura oli loistavaa.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla yllin kyllin.
Tunnelma oli lämmin.
Voiko enempää edes toivoa?

Lahjoista päätellen olimme kaikki olleet hyvin, hyvin kilttejä :))

Nämä ovat minun lahjojani :))
Sain sen kirjan mitä niin hartaasti toivoin:
Kaarnasydän ja sammalkranssi :)
Lisäksi sain lempihajuvettä, lempi yövoidetta (ei näy kuvassa),
lempisuklaata,
lempi Arabia - astiastoa...
Ja nuo ihanat kynttilät ovat tytöiltäni.
Isompi tonttutervehdys pienemmältä,
kolme pientä suuremmalta.
Toinen ei ymmärrä rahan päälle ollenkaan
ja toinen osti niistä vähistä varoistaan...
Niisk :))
Kiitos!
Ja minä kun toivoin vain kilttejä lapsia
ja joulumieltä!
(no ok, sen kirjan myös!Ja hajuvettä!)

Leppoisia joulunpyhiä!

Joulupostia ja Jouluaaton tervehdykset

Tänään posti toi tullessaan ilmoituksen, että minulle on saapunut ISO kirjelähetys!
Kipin kapin postiin...
Paketista kuoriutui jotain näin kaunista...

(kuvien laatu ja väri huono,huoh)

...ja sisältä vielä kauniimpaa!
Valtavan Iso Kiitos Sanna-Marille Räpellystä - blogiin!
Näitä lasisia sitruspusertimia olen ihaillut hänen blogissaan useammankin kerran.
Nyt eka kertaa näen moisen livenä...
Ja olempa vielä sen onnellinen omistaja :D
Kuinka raaskitkaan luopua omastasi?
Kiitos!!
Olet Uskomaton :))

Puserrin pääsi jo paraatipaikalle lipaston päälle.
Ja ihana rrautalankasydän roikkuu naulassa yläpuolella :))

***

Jouluaaton Joulutervehdykset ovat valmiina paketeissaan
eli kanelisaippuat...
Nyt osui nappiin tuoksu ja värikin.
Tykkään!
Mutta sekoitussuhdettahan ei tiedä kukaan, kun rennolla ranteella kanelia sekaan nakkelin :))

Valmiina ovat myös nämä kaffekuppikynttilät.

Muutama kelvollinen ruusu syntyi silloin, kun sytykeruusuja testailin.
Nyt kietaisin nekin sellofaaniin ja uhriksi joutuu rakas serkkulikkani.
Nakatkoon hän ne takkaansa :))
Noihin sytykeruusuihin aion kyllä paneutua ihan ajan kanssa tässä joku kerta...

Vaikka me aikuiset emme toisillemme lahjoja ostakkaan, on mukava antaa jotain jouluvieraille kotiin viemisiksi.

Kaksi yötä Jouluun...

Ihanaa postia, vanhoja leluja ja urasuunnitelmia

Tässäpä päivänä eräänä tein tilauksen Ateljee Idylliin ja tänään sain noutaa paketin postista.

En malta olla esittelemättä saamiani ihanuuksia, jotka kylläkin lähtevät pian eteen päin..

Tilasin tauluihin saajien nimet ja toiseen päivämääränkin, jotka olen nyt sitte blurrannut ihan ite vapaalla kädellä. Siitä siis epämääräisyys yläreunoissa. Toivon,että tekijä ei pahastu tästä :)

Pakettiin oli kietaistu ihana nauha :)

Avain lähtee toukokuun loppupuolella ystäpariskunnallemme tuparilahjaksi heidän uuteen kotiin.


Isoäidin jälkiruoka myös toukokuun lopussa toiselle ystäväpariskunnalle häälahjaksi.

Ja vielä kuva yhdessä :)

Taulujen ympärille oli vielä kietaistu ihanat nauhat rusetille, joita en raaski poistaa. Kietaisen vain sellofaaniin ja nauhalla kiinni. Niin kauniita :)

Ja nämä meikäläisen kuvan laaduthan ovat taas tietysti mitä sattuu, mutta oikeasti ovat kyllä tosi kauniita ja laadukkaita.

Kaunis Kiitos MariaK!

***

Viikonloppuna löysin meidän ulkovarastosta jotain vanhaa ja arvokasta. Nimittäin minun vanhoja leluja. Siellä ne olivat muovipussissa perähyllyn perällä. Siitä, miten ne ovat sinne joutuneet ja milloin, ei kennelläkään ole harmainta aavistustakaan. Herää tietenkin kysymys, että olisiko tarpeen siivota varastoa tiuhempaan. Ja vastaus olisi tietysti, että kyllä olisi. :)

Vanhoja, "hiukan" kärsineitä junanvaunuja. Missähän lie veturi?

Sekä palikoita. Ihan vauvaikäiselle. Taidankin tehdä palikkatestin pienimmälle kummipojalle jahka hän seuraavan kerran meille tulee.. :D

Ihania siis nämäkin. Ja junanvaunuista mulla on ihan selkeitä muistikuvia omasta lapsuudesta. Ja tuoreempia muistoja, kun murkut pienenä noilla leikkivät.

Urasuunnitelmat ovat sillä mallilla, että pärähtävät jo käyntiin ensi viikon alusta. Sain harjoittelupaikan uudelle ja mielenkiintoiselle alalle. Hyvä päästä ensin katsastelemaan, sovellunko tosissaan alalle...tai toinen vaihtoehto että ensin lukisi ammatin useita vuosia ja sitten toteaisi alan vääräksi..näinkin on kuulemma käynyt :)

Hyvillä mielin siis lähden uudelle tielle ja sangen kiitollinen olen tästä mahdollisuudesta joka minulle on suotu.

Pääsiäisen odotusta

En ole kovin innokas laittelemaan pääsiäitä kotiin. Mutta aina sitä kuitenkin laittelen. Lasten iloksi. Erityisesti PikkuTyttö jaksaa aina olla aidon iloinen vähäisestäkin..Liikuttavaa. Ja palkitsevaa äidille :D

Tässäpä siis kuvapläjäys pääsiäisestä..

tallennetaan todistusaineistoksi tulevaisuuteen.. :D
Kiva kun tuo keittiön seinä on kerran vuodessa ajan kohtaan sopivan värinen.. :)
(voi olla, että yllättävän piankin saan sen maalattua piiloon..)

Tänä iltana oli meidän kirkolla Hiljaisen viikon musikaalinen ilta, jossa PikkuTyttö lapsikuoroineen esiintyi. Tilaisuus oli mukava, lämmin henkinen ja lapsille suunnattu. Ja kuoro oli upea, kutan aina.

***

Huomenna on PikkuTytön viimeinen iltsikka päivä. Tällä erää.

Kovasti on tykännyt ja kovin haikein mielin sen jättää..vaikka onkin samalla iloinen, että voi olla äidin kanssa kotona.

Pieniksi muistamisiksi ja kiitokseksi viemme tädeille lapsiaiheiset ei minkään merkkiset mukit sekä muumipyyhkeet. Harkkaripojalle karkkia. Ja kaikille tarjoamme jätskit sekä lapsille vielä suklaamunat.

Kortteihin kirjoitin tekstin, jonka keksin vuosia sitten ja jota onkin käytetty ahkerasti vuosien varrella:

***

Kiitos vuodesta

jonka kanssani jaoit.

Kiitos kauniista sanoista

jotka minulle sanoit.
Kiitos hetkistä pienistä

jotka minulle annoit.

Kiitos tiedosta suuresta

jonka minulle kannoit.

***

KIITOS!