Postin tuomaa, koukun viemää..

Posti toi tässä päivänä eräänä mulle jotain Ihanaa.
Tää ois tän koti -blogin Kirsi tahtoi ilahdutta minua kuvassa
olevalla ruusu kerrosvadilla.
Kerrosvati on aivan ihana.
Siksipä harmitti, kun paketista löytyikin "palapeli"
Kirsin hyvistä, moninkertaisista pakkauksista huolimatta.
Mutta minäpä kokosin palapelin kasaan, ähäkutti :))

Kerrosvati pääsi paraatipaikalle lipaston päälle.
Tarkoitus olisi täyttää se muffinsseilla.
Kovin hitaasti tuntuu vain täyttyvän...

(harmillisesti tärähtäneitä kuvia/kuvaaja!)
Mutta Kirsille Iso Kiitos!
Harvassa ovat ne, jotka pyyteettömästi omistaan antavat!
Kiitos :))

Muffinsseja tosiaan oon yrittänyt vääntää ja sinnikäs
on saanut olla, että jotain on valmistunutkin.
Suomenkieliset ohjeet ovat kortilla tai sitten tyyliin
"lisäillään silmukoita sopivasti ja kavennellaan sopivasti"
murrr, mulle ei riitä ohjeeksi että sopivasti!
Mulle pitää sanoa silmukka silmukalta mitä tehdään,
sitten saatan vähän soveltaa ohjetta...

Tämmöisiä olivat mun ekat yritelmät,
alemmassa kuvassa ihan eka :)) tsih..
(Ääneen nauraminen on sallittua!)
Ovat aivan liian isoja kerrosvatiin..
Liian tarkkaan näitä ei kannata katella
-siksipä ehkä hyväkin tärähtäneet kuvat :D
Että tämmöisiä viritelmiä,
sinnikästä koukuttamista.
Vielä minä opin!!
Runebergintortun ohje olis odottamassa..

Huomenna matkaamme tyttöjen kans pikku lomalle..
Poika ei halunnut lähteä mukaan, miksiköhän? :))
Noh, hän saanee muuta mukavaa osakseen vielä tänä kesänä.

Auringon paistetta!

Torkkupeitto

Jep.
Siinä lepää..

..ja siinä...

...ja tässä!

Siis eestä ja takkaa,
melkein.
En oikeesti näytä takkaa...
Yhdistäminen ei ollut taaskaan oikein mun juttu,
mutta onneksi tein tällä kertaa noita isoja neliöitä,
helpotus oli huomattava.
Liian tarkkaa syyniä tämä ei kestä,
mutta eipä haittaa.
Kaunis lanka antaa paljon anteeksi..

***
Äiti, ota kuva mun petseistä...
kaikista viidestäkymmenestä..

Illalla tulevat kylään meän pienin kummipoika
ja Pojan tuleva kummityttö :))

Ja meillä on uus jääkaappi!!
Iso ja komea,
johan mahtuu kaakut ja voikkarit,
tarvittaessa.
Ja energiankulutuskin lie kohillaan..

Koukutusta & Ihana Kirja

Ja niin saapui Loppiainen, tuo joulun lopettaja.
Ainakin meillä!
Kuusi ym. tykötarpeet kerättiin pois.
Jouluverhot lähti eilen.
Ja osa krääsästä jo aiemmin..
Jotain sai jäädäkkin, kuten SISUSTUSvalot(ei jouluvalot)
ja kynttilöiden valossa tietysti tunnelmoidaan pitkälle kevääseen :))
Niin sitä joulun alla iloisesti ja kepeästi joulu kotiin levitetään.
Yhtä kepeästi ei käy sen pois korjaaminen...
Mutta korjattu on.
Ja Joulun aika oli mukava.
***
Joululomalla aloin taas koukuttaan.
Ensin niitä sydämmiä.
Sitten kaivoin esiin viime maaliskuussa aloittamani
suuret isoäidin neliöt.
Niitä silloin innoissani tein hetken, mutta
kevät toi mukanaan uudet tuulet ja isoäidinneliöt jäi odottamaan
uutta inspistä...joka tuli nyt!
Onneksi olin ostanut lankaakin kunnolla varastoon..
en tiiä ees myydäänkö tuota lankaa enää.

Neliöitä on mukava virkata töllöä tuijotelessaan.
Ja niitä onkin jo ihan iso pino kasassa.
Voip olla, että jos innostusta riittää
pääsen jo piakkoin yhdistelemään niitä.
Paitti että sitä ennen päättelen joka palan...huoh!
Virkkaaminen on niiin mukavaa, mutta ei päätteleminen...
Joku järkevä tietty päättelis joka palan sitä mukaa kun valmistuu,
mutta moista järkevyyttä ei oo täällä näkyny! :)

Anoppini pyysi meidät Loppiaisen lounaalle.
Kutsun otimme enemmän kuin ilolla vastaan.
Ruokana oli meidän perheen herkkua,
pottumuussia ja poronkäristystä! Slurps!
Höystettynä tietysti puolukkasurvoksella...
Ja kylläpä maistui.
Poronkäristys oli ennen muinoin appiukkoni bravuuri.
Siihen lorautettiin tilkka oluttakin...
Appiukon kuolemasta tuli juuri kuusi vuotta...
Mutta anoppi kyllä loihtii aivan yhtä hyvää,
lie samalla salaisella reseptillä :))
***
Paikalle tuli myös mieheni veli sekä hänen...öö...
tyttöystävä/avovaimo.
Tyttöystävä on kotoisin Australiasta.
Hän oli täällä viime talvesta kesään ja
palasi sitten kotimaahansa järjestämään asioitansa.
Nyt hän tuli Tapaninpäivänä takaisin sillä mielin, että voisi jäädä :)
Hän puhuu pelkästään englantia, mutta on ilmeisen nopea oppimaan.
Jo nyt sieltä tuli yksittäisiä suomen kielen sanoja kuten kiitos, ole hyvä, erittäin hyvää... jne.
Oikein mukava ja herttainen.
Kumpa vain kaikki kävisi hyvin.
Hän voisi olla tuleva kälyni :)
Hän toi lapsille paljon kaikkea kivaa...
Ja me isot saatiin aivan ihana kirja.
Kirjassa paljon kauniita kuvia Australiasta
ja hän on käynyt lähes jokaisessa kirjan paikassa.
Kuvien vieressä on jokin kaunis ajatelma
sekä tietoa paikasta.

Tätä kelpaa selailla...

Tämä alimmainen kuva on mun lemppari!
Siinä on sitä jotain..
Ja värithän näissä kuvissa on aivan uskomattomat.
Mun kamera ei ikinä pysty niitä vangitsemaan...

Niin, Tuulihattuhan sai uuden kameran joulupukilta.
En oo vielä "kerenny" perehtyä siihen plus että kamera
on aina menossa kuin Tuulihattukin.
Ja Tuulihattu on nykyisin yllättävän paljon menossa...
Niin että minä täällä kuvailen tällä vanhalla ja
raihnaisella kameralla...
Pitää olla kiitollinen tästä raihnaisesta :)

Välipäivien puuhailuja

Niin ne vain lomapäivät kuluvat kuin siivillä.
Vielä en ala valittamaan, mitä kaikkea aijoinkaan tehdä,
mutta en sitten saanut tehdyksikään.
En vielä.
Jotain, kun kuitenkin on saanut tehtyäkin.
Sitä mikä mieltä miellyttää eli tällä haavaa sydämmet :)

Ja kun äiti virkkaa sydämmiä,
mitä tekee PikkuTyttö?
No, hän sormivirkkaa pötkylää...
Useita, Ja pitkiä.
Ja kauniita...

...kaikki nämä hän virkkasi yhtenä iltana.
Yksi pitkä mitattiin, 283 cm.

Kaksi pitkää hän luovuttaa uutena vuotena tädilleen.
Pakattiin jo sellofaaniin :)
***
Todistusaineistoksi kuvaa, että on me muutakin tehty kuin virkattu ja ...kröhöm, nukuttu pitkään...

...jos nyt sitte ei ookkaan siivottu ja kaappeja karsittu!
Ollaan käyty uimassa ja vähän shoppailemassa.
Ollaan pelattu lautapelejä ja tavattu ystäviä.
Ollaan ulkoiltu.

Ja vielähän on lomaa jäljellä :D

Meillä :)

Tavaroita on kannettu paikoilleen.
Karsin paljon sisustuskrääsää pois.
On ihanaa, kun on avaraa ja tyhjääkin. Niiltä osin kuin vain meillä voi olla.

Kuvankäsittely vaatii kyllä vielä hieman pientä hienosäätöä..tuppaa nuo kuvat oleen kumman värisiä.. :)) Ja huonossa valaistuksessa nuo räpsin, mutta kelvatkoon..

Keittiö on kodin sydän.
Näinhän sitä sanotaan.
Ja kyllä, minä viihdyn nyt keittiössäni.
Ja mieskin muuten laittoi sen jääkaapin mahtumaan koloonsa :)
Ja aikoi nostaa allaskaappia ja aikoi korjata listoituksen...
tänne ei oteta kuulemma ketään enää puoskaroimaan.
Työtunnit vain kirjataan ylös.
Sopii mulle :)

Tässäpä liina jonka koukutin edellisen perään.
Tämä on huomattavasti isompi.
Ja noita pikkukukkia on kiva virkata...kovin kesäisiä, mutta mullahan meni puoli kesää ihan hukkaan, joten saan kai vielä hetken fiilistellä!?

Vieraitakin kävi.
Leivoin mm. näitä muffinsseja Villa Honkasalon Mallan ohjeella.
Slups. Oli hyviä :D
***
Nyt voi oikeesti arki alkaa.
Huomenna alkaakin minunkin koulu ihan oikeesti.
Kuherruskuukausi on ohi, kuten tutoropettaja sanoi :)
Hyvä niin.
Tervetuloa arki!

Koukussa minäkin

Tämä turhautuminen on purettava johonkin.

Prismasta alennuskorista löytyi tässä iltana eräänä bambulankoja huokeasti ja siitä se ajatus sitten lähti...

Mukavaa sunnuntaita!

Äitienpäivänä

Minun äitini sai kukan lisäksi lahjaksi mm. tämän itse virkkaamani pikkuliinan. Tämä on siis järjestyksessä nro 2, isse tehty liina :)

Ja ne tiukat ja huolelliset silmukat unohtuivat jo aikoja sitten.. :D

Anopille veimme liljan. Se on hänen lempikukkansa.
En edes kehdannut yrittää virkata hänelle..pitää taitojen huimasti karttua ennen kuin viittii oikeesti lahjaksi kellekkään viedä..

Poikkeuksellisesti otimme paljon kuvia myös mummoista ja hyviä tuli. Mutta tietystikkään niitä ei saa julkaista. Vaikka mieli tekis :)

Minäkin sain aamulla ihania lahjoja. Tässä kuvassa PikkuTytön väsäämä kortti ja pikkupaketti.

Kortissa luki:

"Ihana Äiti mä susta tykkään ja hauskaa on yhdessä lentää."
Se oli kauniisti kirjoitettu se! Välillä pidetään kuitenkin jalat tiukasti maassa :D

Paketista löytyi ihania issepainettuja leivinliinoja. Laitan niistä kuvia myöhemmin.

Huomenna menen moikkaamaan omaa mummoani.

***

Eilinen oli kertakaikkiaan ihana, aurinkoinen päivä ja vietimmekin sen ulkosalla oikeestaan kokonaan. Vasta illalla ilma muuttui pilviseksi ja tuuli kylmäksi.

Haravoitua tuli lisää ja pihan siivousta ja suunnittelua kovasti. Ekat pyykit laitettiin ulos narulle ja siellä ne killuu edelleen, tänään nimittäin sataa..

Joka kevään kestohitti tramppa pystytettiin myös. Nykyisin tosiaan Kevään hitti. Kesällä jo kaikki ovat niin kyllästyneitä ettei siinä juurikaan kukaan pompi. Niin niin monta vuotta se on meillä ollut.. Joka syksy tuumaamme mieheni kanssa, että tarviikohan tuota edes ensi keväänä kasata. Ja joka kevät sitä innolla odottaa niin omat kuin naapuruston lapset. Sielläpä se taas on. Olkaapa hyvät :D

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!

Hyvää vappua!

Viisi viikkoa lorvuttelin kotona. Neljä viikkoa lakisääteistä kesälomaa, yksi viikko meni työttömänä. Niiin kerkesin tottua kotona oloon, että uuteen rytmiin totutteleminen vie taas aikansa. Mutta työharjoittelussa on mukavaa. Suorastaan tosi, tosi kivaa..luulempa, että tää vois olla mun juttu :D Noh, tosin vasta eka viikko takana, mutta tokihan jonkinlaisen kuvan olen saanut. Ensivaikutelma hyvä. Jopa kiitettävä.

Sen vähän ajan, mikä on jäänyt yli kaiken tohinan keskellä, olen käyttänyt virkkaukseen. Tarkemmin sanottuna sen opetteluun..Usein innolla roudaan kirjastosta nipun käsityölehtiä kotiin, koska niitä on niin mukava lukea. Mitään en siis käytännössä koskaan tee, koska en osaa enkä ymmärrä.. :) Tai muuten vain saa aikaiseksi..

Virkkausohjeitakin olen usein katsellut, mutta ku mutta...Pari viikkoa taaksepäin yhtenä yönä kuitenkin tapahtui jotain. Se oli Bling. Kuulin sen varmasti ihan oikeesti:Bling! Tuijottaessani virkkausohjetta tajusin, että minähän tajuan tätä ohjetta. Ihan oikeesti osaisin tuon tehdä..sitä vaille, etten silloin yöllä yhden jälkeen kaivanut virkkuukoukkua esiin...mutta heti ensi tilassa kylläkin. Ja tosiaan, niin se vain menee..alla kuva pikkuliinasta jonka ohjeiden mukaan tein. Ihka ensimmäinen isse virkattu pikkuliina :)No joo, täydellinen se ei ole, mutta minä osaan,minä osaan :D

Seuraavaksi aloitin sitten heti ihan oikean liinan tekoa. Tiukkoja silmukoita ja huolellista jälkeä...Valmistuu sitten kun valmistuu! ;)

Tänään iltasella paistettiin munkit tyttöjen kera..

Ja hyvää oli! Tuoreena ihan parasta siman kans nautittuna!

Hyvää vappua!

Mitä etelän ihimiset eellä..

...sitä pohojosen ihimiset perässä.

Eli tätä blogimaalimmaa seuranneena tiedän, että etelässä puoteltiin lumia katolta jo ainakin 2 viikkoa sitten. Meillä täällä pohjosessa puoteltiin tänään..

No Iskähän se siellä naapurin kanssa. Taitavat juuri maisemia ihailla.. :)

Juu, olihan sitä lunta.

Tässä on kulkuväylä meille. Ei vieraita odotettavissa. Meille ei pääse :D

Ja voin kertoa, että vaikka se ei kuvissa näy: Meillä on satanu lunta Koko Päivän Taivaan Täydeltä..Jo riittäis, kiitos!

Noh, kulkuväylä saatiin taas auki ja Iskä innostui PikkuTytön kanssa lumitaidetöihin..


..tämän kuvan nappasin ihan just. Tuulihatun varjokin siinä näkyy...ja kello on jo yli puoli kymmenen illalla..noh, onneks on loma.. :)

Tätä se loma teettää! Meikäläinenkin leipoo Ihan Muuten vaan :)

Valkosuklaakakkua piti saaha. Ja sitähän saa kun tekee :)

Pojan kummisetä pyörähti aamupäivällä ja Tuulihatun kummisetä päivemmällä. Olipa mukava, kun oli tarjottavaakin..

Reissuun, kun lähdimme, niin vielä viimeiseksi koppasin mukaan virkkuukoukun, lankakerän sekä sakset. Jos vaikka innostuis..Ja innostuinhan minä! Iltojeni iloksi mökillä sekä jopa laskettelurinteen juurella auringonpaisteessa näitä virkkasin. Jopa niin, että lanka loppui ja haettiin lisää paikallisesta maxmarketista :D

Ensin virkkasin noita pienempiä. Jotka kylläkin ovat isompia kuin edelliset virkkaamani siihen torkkupeittoon. (voi kun osaisin sillain hienosti laittaa/linkittää, että pääsis suoraan siihen torkkupeitto postaukseen..) mutta sitten tajusin, että koska pidän virkkaamisesta, mutta en yhdistämisestä (joka takkusi tosi, tosi pahasti silloin viimeksi) niin teenpä Isoja Isoäidin neliöitä. Näin yhdistämistä jää vähemmän.. :)
Harakanvarvastahan tämä käsiala on. Ei siedä lähempää tutkistelua..Mutta lanka on taas ihanaa ja kirjavaa ja antaa paljon anteeksi :)

Niin Äiti, tiedän että luet tämän, ei tullut tyttärestä sukankutojaa (pakkasin sen jo laatikkoon oottamaan uutta, mahdollisesti joskus puhkeavaa innostusta) Mutta omaehtoinen isoäidin neliön virkkaaja tuli :D