Harmaa

Työkaveri toivoi 

kuteesta virkattua koria.

Väri; harmaa.

Vaikka siniseltä itsepintaisesti tuolla ylempänä näyttää.

 

Käyttötarkoitus; lelukori

lapsenlapsen leluille.

Leluille,joita ei vielä paljon ole.

Koska laps ei ole vielä

nähnyt ensimmäistä jouluakaan :)

Sitä saa mitä tilaa.

Vaikka minähän en tilaustöitä tee.

Vielä en ole rahaa 

virkkauksistani ottanut.

Enkä taida viittiä ottaa nytkään,

koskaan en ole tyytyväinen tuohon saumaan.

Jappasen tässä,

että puranko ja 

virkkaan sittenkin spiraalina,

jolloin saumaa ei tule.

Silloin se tökkii lopetettaessa,

koska kierros ei tule missään kohtaan täyteen...vaikka näyttää tökkivän 

vaikka kierros tuleekin täyteen...

voi tätä virkkaamisen tuskaa!

Miten sinä tekisit? 

Kiviä

Vihdoin sain aikaiseksi toteuttaa

pitkään mielessä muhineen idean;

Eli tarvitaan kivi,

koukku ja lankaa. 

Sitten annetaan vain mennä..

..ihan miten parhaalta tuntuu..

Musta tuntui tältä.

Musta tuntuu myös etten pääse tuosta

kukkakuviosta irti.

Piti ihan ponnistella,

jotta jotain muutakin..

Mutta nyt mullakin on pitsikiviä! 

Siis tietysti tarpeeseen tehty.

Lehtipaino.

Kuka nyt huvikseen virkkailis?

Saatikka kiviä.

:)

Pitsikiviä olen bongannut varmaan siellä sun täällä, mutta ainakin täällä.

Siellä onkin kauniita.

Tarttee varmaan vielä pari-kolme tekaista..

 

 

Työ

Työ kutsuu tekijäänsä.

Niin se vain kesä mennä vilahti.

Koko kesä.

Ja edessä on koko vuosi.

Koko piitkä vuosi..

Työhön motivoituneena olen pakkaillut tykötarpeita ym. tarpeellista tavaraa.

Sitten muistin taas sen

 oleellisimman ongelman;

työkännykän.

Ongelma piilee kännykän

 ja helteen yhdistelmässä.

Erikseen toimivat ihan ok :)

Olen siis työkseni osan päivästä ulkona ja jos on helle,usein vaatetus 

on sellaista ettei ole taskuja. 

Ja puhelin on kuitenkin oltava mukana.

Joten..

virkuti virkutin tuttua kukkaa..

..jonka lätkäisin pussukan kylkeen.

 Se o kännykkäpussukka se.

 Sinne mahtuu myös kynä ja paprua.

Tarpeeseen tehty.

 

Vielä

Vielä Alli-tädille;

 

Tiskirätti Novitan bambulangasta.

Halusin sinnikkäästi pitää kiinni 

juhannusruususta.

Yksi kerä ei millään antanut myöten..

Sain purkaa mooonta kertaa

ja soveltaa luovasti.

Mutta joo,

ihan melkein kuin juhannusruusu.

Onhan?

Kortin tein myös;

Elämän ihana taika

on eteenpäin vierivä aika.

Sillä jokainen kaunis muisto

on sydämessä kukkiva puisto. 

 

Lisäksi kuvakollaasi hänen rakkaimmasta

paikastaan eli kesämökistään sen hurmaavine

pihapiireineen ja kukkineen,

jotka täti korkeasta iästä huolimatta

omin käsin kitkee ja hoivaa.

Ja sitten oli vielä se matto,

jonka jo esittelin.

Toivomme tädille paljon

iloisia, eloisia elinvuosia!

♥

 

 

Tohelointia

Alli-tädille;

Huih, mikä kuva! Niin huono,että hirvittää..mutta tällä mennään tässä vaiheessa yötä :)

 Koukkutuore Juhannusruusu!

Alli-täti on isotäti.

Alli-täti täyttää 80-v.

Alli-täti tykkää sinisen eri sävyistä.

Ruusu on vaaleansininen.

En osaa sanoa, kuinka monta

juhannusruusu mattoa olen virkannut,

mutta mielestäni aika monta.

Kaikkia en ole blogissani julki tuonut.

Salaa olen jossain vaiheessa ajatellut,

että juhannuruusu on sellainen

"varma nakki".

Nakki,joka onnistuu varmasti.

Ohjettakaan ei tarvi kuin vilaista 

vaan aina väliin,koska ohjekkin on niin tuttu juttu.

Joo-o.

Omalla lattialla lepää valkoinen

(nyt tummunut)ruusu.

Aina ruusua virkatessani vilkuilen lattialla olevaa ruusuani.Jostain syystä kuitenkin vain alkukierroksilla.

Eilen vilkuilin jostain syystä myös loppumetreillä ja arvatkaa mitä!

Olen syvästi järkyttynyt!

Vipa kierroksella tehdään siis pylväiden väliin kolme ks.

Ja minä olen tehnyt 3 kjs.

Pöyristyttävää!

Ei se,että olen tehnyt väärin.

Teen usein.

Ja tuosta matosta on aikaa ..öö 2v?

Pöyristyttävää on se,

etten ole huomannut moista!!

Arvatkaa onko matto hyppinyt 

silmilleni koko päivän! 

Pistänyt silmään?

Vaivannut?

On.

Matkalla mökille poikkesimme luonnollisesti kaupassa ja mukaan lähti bambu-lankaa ale-laarista.

Mökillä sitten innostuin kokeilemaan

elämäni ensimmäistä tiskirätin virkkuuta.

Ihan kyllä innostuin,

koska esikuvani täällä

oli tehnyt ihan mahtavia.

Sieltä myös linkki 

norjankieliseen ohjeeseen.

Koska Norjan kieli ei nyt ihan taittunut

tyydyin tuijottamaan kuvaa

ja juu,luulin ymmärtäväni...

 Virkkasin ihan touhuissani,

kunnes sattumalta löysin ihan

oikean ohjeen juurikin samaan malliin.

 

Vähän heittää.

Ei paljon :)

 Ohjetta luin siis

 ko. kirjasta.

Oli muuten ihan rattoisaa iltalukemista!

Sitten vielä tein 

suitsait

heikunkeikun

voileipäkakun.

Inspiksen sain Sanna-Marilta.

Kiitos!

Käykääpä kurkkaan muitakin ihania leipomuksia!

Kaakku oli muuten tosi hyvää.

No,ehkä ripaus suolaa olisi

ollut poikaa..

(Lisäys;Suolan puute johtui varmaan siitä,
etten noudattanut ohjetta ollenkaan tarkasti.
Laitoin mitä laitoin täytteeseen,
tarkoitus oli testata suitsait
 voileipäkakun toimivuutta.
Ja toimihan se!
Suolan puutteen tulin vain maininneeksi,
kun luettelin muita tohelointejani.
Alkuperäinen ohje on siis
 varmasti ihan toimiva!
Sorry tohelointini!)
=)

Että semmosta tohelointia täällä

eilen,tänään ja varmasti huomennakin!

:)

Möksällä

Viisi yötä mökillä.

Viisi yötä maalla.

Ohjelmassa oli mm;

jänkhällä hillastamista

mattojen pesua

maalausta

halkojen pinoamista

nurmikon leikkausta

ruohoamista

ym.ym.

 Tytär 16 ei ollut mukana.

Tytär 16 käski meidän

huolehtia oikeasta psyykelääkityksestä,

jotta psyykkinen tasapainomme ei horjuisi.

Katsos,

pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua,

on joutua eristyksiin 

muusta maailmasta mökille. 

Pikkusiskon ja vanhempien kans.

Yök.

No, olen minä itsekkin ollut 16.

Silloin ko. mökki ei todellakaan

ollut minunkaan ykkösvalintani

hengailuun.

Aika tekee tehtävänsä.

Aikuisena ajattelee toisin.

Minä niin tykkäsin.

Enkä tarvinut ees lääkitystä :)

Mökillä parasta on sen odottamaton anti;

Sinnikkäällä etsinnällä voi

 löytää suuria aarteita.

Kuten nämä napit!

Tiesin,

että mummu oli niitä minulle jemmannut.

Löytäminen vain vei hieman aikaa.

 

Mutta löysin.

 

Olenhan kertonut,

että rakastan nappeja?

:)

 

Mummun rintakorut löytyivät myös.

 

 

Ja sitten oli näitä tuikitärkeitä,

ehdottomasti säilytettäviä metalliosia;

henkselin solkia, vastakappaleita

ja vyönsolkia ym.

Kiitos!

Osaan kyllä arvostaa näitä!

Paikallisessa kierrätyskeskuksessa 

pyörähdettiin myös;

Joka kesäinen ihmetyksen aiheemme

on kierrätyskeskuksen periaate;

Mikään ei maksa mitään!

Voitteko uskoa?

Ota ole hyvä!

Minä olen maltillinen.

Otan vain harkiten.

Mutta tuo laukku on kyllä 

hieman liian ihana

0€;n ostokseksi.

Vai?

 

Satoa

Martta-tädille;

Juhannusruusu

-tuttu ja turvallinen.

Ilahduttaa aina saajaansa :)

Tuota vaaleanruskeaa kudetta

 mulla on pilvin pimein.

En ehkä koskaan saa 

sitä kaikkia käytettyä..

*********

Sitten ei muuta kuin näitä;

..automatkoilla..

 

 ..ruokalevolla..

 

 ..saunaa odotellessa..

..siis joka välissä.

Oon ihan koukussa!

*********

Sitten vielä;

Kolmena päivänä jänkhällä.

Nyt on lupa nauttia saaliista!

 ♥