Karkkikukkaset

Tänään sain yhdeltä lapsoselta hyvin kauniin
ja makean muistamisen.

Ainakin Sanna-Mari on näitä tehnyt
ja oikein kädestä pitäen opettanut
kuinka se tapahtuu.
Tämä kuuluu ehdottomasti niiden
tulevaisuudessa toteutettavien asioiden kärkipäähän.
Vielä en siis kuitenkaan kerennyt totettaa
ja sainkin jo itse lahjaksi moisen.
Ihana, ihana! :)

Maistuis varmaan sullekkin?


Lierihattuset on pakattu ja ovat valmiina lähtöön.

Aurinkoista viikonloppua!

Lierihatut

Sokerivedellä kovetetut.

Pari pienen pientä.
Koristeeksi.
Työkavereille suunnittelin; aurinkoista kesää! :)

Ajatus lähti tästä hieman suuremmasta lierihatusta,
jonka ohjeen bongasin Virkkausmaailma -lehdestä.

Noh, tuttuun tapaan silmukkaluvut ei
yrityksistä huolimatta täsmännyt,
joten sooloilin sitten omiani loppuun..

Ja virkkailin kukkasia somisteeksi.
Nauhakin löytyi kaapin kätköistä.

Ja vielä kaikki yhdessä;

Paitsi viimeisin on vielä kovettumassa;

Pienen pienet virkkasin täysin omasta päästä.
Kukkasen virkkasin ihan tavis ompelulangasta,
kun ei ollut niin ohutta mieleistä virkkauslankaa
eikä kyllä koukkuakaan,
kuin oli tarvis.

Aattelin lätkäistä hattuset pahvin palaselle
ja sellofaaniin...
Taas hieman kyllä ujostuttaa moisia
vieraille antaa.
Nauravat varmaan partaansa :D
Mutta tarkoitusperät ovat jälleen
poikkeuksellisen hyvät!
Joten ehkä.

Mökillä

Viikonloppuna pörähdettiin mökillä.

"Pystymetsää ja laakeeta peltoo,
maisema herättää Jumalan pelkoo..."

No ei sentäs mitää pelkoja,
mutta pystymetsää ja laakeeta peltoo kyllä!
Näkymä mökin portailta.

Kullerot kukkii komeasti.
Edellisellä reissulla polkasin noita kotipenkkiin,
kun sieltä ovat ihmeesti häviämässä..
Ja muitakin kukkijoita löytyy!

Jotkut kukat suorastaan rakastavat hoitamattomuuta;
saavat vettä jos sattuu satamaan ja valoa jos sattuu paistamaan.
Ehkäpä kotipihan kukkasetkin pitäis jättää oman onnensa nojaan?

Loppuun vielä todistusaineistona kuva mökkimme läheisyydestä:
LUNTA!
Kuva on otettu siis 9.6.2012

Tämä Suomen kesä kun on tunnetusti
lyhyt ja vähäluminen! :)

Kiitoskukkasia

Uskomatonta!
Tämän lyhyen urani aikana olen jo saanut
uskomattoman monta kiitoskukkasta..

Eikä ne kiitokset rajoitu pelkästään kukkasiin;
sain myös Iittalan ihanaakin ihanamman
kastehelmi kynttilälyhdyn.
Kuten sanottu; Aivan uskomatonta!
Kahvitauot on mussutettu suklaata ym. herkkua...
Lisäksi olen saanut satoja, satoja haleja
sekä kutsun hoploppiin :)

Ja näissä kuvissa olen sitten minä :)

Huomatkaa kuinka nuori ja kaunis olen!
Eikä edes ne kahvitauolla ahmitut suklaat näy missään :)

Olen ihmeissäni,
hyvin otettu ja erittäin kiitollinen!
Jopa nolostunutkin,
kun en koe ansaitsevani moista lahjaryöppyä,
halit kylläkin :)


************************
Huomenna aamusta koululle Tuulihatun
peruskoulun päättäjäisiin.
Iltapäivällä kummipojan valmistujaisiin
ja sen perään vielä yhdet lakkiaiset, huh.

Onnea huomisen kaikille sankareille! <3

Huivi

Joka valmistuikin suomen pelin aikana.

Novita. Frilla.
Puikot nro 7.
Silmuikoita 5.

Nopeaa ja vaivatonta.

Mutta haastava kuvattava.
Kun ainut paikalla oleva malli olis ollu Mies.
En ees kysyny suostuisko moiseen.. :)

Ja pimeääkin oli sisällä,
joten siirryin suosiolla kuistille kuvaamaan..

Värit ovat ihanan riemun kirjavat.

Ja toisin kuin edellinen tekemäni vastaava huivi,
tämä tulee käyttöön.
Yhdesti :)
Sitten varmaan joutuu koristeeksi toisen rinnalle.
Ei niin kuin normioloissa oo yhtään mun tyylinen,
päällä.
Koristeena varppisti menee hyvinkin..

Letkeää lauantai - iltaa!

Äitienpäivänä

Juu.
Oli tarkoitus pitää pienimuotoiset
äitienpäivä kakkukaffet meillä
jo lauantaina.
Vuoronperään serkkulikan kanssa
järjestämme näitä kahvituksia
pienelle suvullemme.
Jäi siis kuitenkin kahvitukset väliin,
koska minulle iski mahatauti pe-la
välisenä yönä.
Ihan heti siinä Suomen pelin jälkeen.
Aattelin eka, että olipa peli,
kun mahakin meni ruikulille :)
Mahatauti vei voimat siihen malliin,
että lauantai menikin ihan totaalisesti,
kirjaimellisesti maatessa ja nukkuessa.
Mieskin jo sanoi,
ettei tule unta riittämään seuraavalle yölle,
siihen malliin nukuin päivällä.
Mutta niimpä vain nukuin sunnuntai aamuun
klo 8 saakka :)


Omalle äidilleni annoin lahjaksi
tämän jo tutun ohjeen mukaan virkatun liinan.
Hän kerran tässä vinkkasi,
että valkoselle liinalle olis käyttöä.
Kortin väsäsin myös virkaten kukkasia
ja liimaillen nappeja ja pitsiä.

Tänään alkoi sitten mahatauti miehellä.
Anopille puhelu,
että ottaako meidät muut vastaan.
Rohkeasti toivotti meidät tervetulleiksi :)
Anoppi sai samanmoisen liinan
kaksivärisenä.
Kovasti ainakin kehui sitä
ja olohuoneen pöydälle sen leväytti.
Kortti taas kukkasista ja helmejä liimaillen..

Mummolleni tekemän lahjan olenkin
jo esitellyt aiemmin.
Mummo ei ole siis lahjaa vielä saanut,
koska se lauantai meni niin kuin meni.
Piipahdan mummolaan viikolla
joku päivä...

Tytöt tekivät minulle mansikkakakun!

Slurps, että olikin herkullista!
Pienin leipoi minulle vielä kuningatarpiirakkaa,
joka oli myös äärimmäisen maittavaa.
Ne kaksi kiloa jotka putosivat mahataudissa,
ovat jo tulleet takaisin korkojen kera :D

Sain myös ihanan itse tehdyn kortin,
jonka sisällä oli sydäntä sykähdyttävä teksti
sekä ihanan, ihanan kirjan.

Tuulihattu oli laittanut hänestä ja minusta
otetun kuvan facebookkiin kuulemma äitienpäivän kunniaksi.
Oho!
Että 15v. kehtaakin julkaista kuvan
itsestään äidin kans.
Hieman olen otettu...tyttäreni teosta,
en niinkään facebook julkisuudesta.
Kun en mokomasta muutenkaan perusta.

Kylläpä näkyykin pienellä teksti tuossa kuvassa.
Selvennykseksi vielä;

Hyvää Äitienpäivää!

tai sen iltaa.. :)

Kutsumaton vieras

Täällä vietän rauhallista vapaapäivää.
Lapset ovat lähteneet kouluun,
mies töihin.
Minä nakkasin makuukset ulos tuulettumaan
ja suunnittelen tekeväni matoille saman homman.
Istahdin tähän läppärille hörppäämään kupposen kaffea,
kun se tapahtui...

Avonaisesta kuistin ovesta lensi sisälle LINTU.
Iiiiik!
Kuuli varmaan naapuritkin.
Se lennähteli ja syöksähteli sinne tänne
minun kiljahdusten saattelemana.
Kunnes hävisi...
ja syöksyi jälleen lentoon portaikon lampusta....
yläkertaan.
Minä perässä.
Ja kamera :)

Ensin en meinannut löytää sitä.
Kun en meinannut uskaltaa mennä edes huoneisiin...
Ajattelin jo, että liekö mahtunut ulos
pienesti raollaan olevasta ikkunasta.
Ei.
Se oli maastoutunut PikkuTytön huoneen tauluun...

Niin.
Minä sitten rauhotin itseni.
Vähän.
Napsasin parit kuvat....
Tsuumailin,
en tohtinut lähelle mennä..

Ikkunaan se raukka räpisteli tämän tästä...
Mutta malttoi myös istuskella hyllyn kulmalla.

Tuonne ikkunan yläpuolella roikkuvan nuken
päähän se sitten jumittui.
Avasin parvekkeen oven sille
ja pysyin kaukana että se ymmärtäisi sinne lentää,
mutta ei...
Oli mentävä Rohkeasti hätistämään se pois.
Ja niin se lensi vapauteen!
Minun kiljakdusten saattelemana.

Semmonen vieras.
Viipyi ehkä kaikenkaikkiaan viis minuuttia.
Lähti noin 15 min. sitten..
Sydämeni hakee vielä oikeaa rytmiä...
huh!

Tunnistin tään yksilön siis linnuksi,
mutta oliko nyt kyseessä talitintti?
Lähempä googlettelemaan :)